Voi ihanaa, Laaksose Heli tulee Urjalaan! Jos nyt joku ei sattuisi tietämään kenestä puhutaan, niin hän kertoo, että ”sanamaija Suame lännest”. Se, jolla on usein kukkia päässä ja tarttuva hymy. Kuka hänet tietää, niin herkästi nousee hymy omillekin huulille.

Sanamaija saapuu Pirkanmaan puolelle naistenpäivänä 8. maaliskuuta. Hän lupaa hyväntuulissi runoi ja pulinoi yhtenäiskoulussa. Urjalan kunta ja LC Linnattaret järjestävät kuulemisen, ja Urjalan Sanomatkin on hyvän asian puolesta. Maksullisen tilaisuuden tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

Esitys itsessäänkin tekee varmaan hyvää, ja on kaffet ja kastamist myös.

MITÄ kuuluu, avataan Laaksose Helin kanssa, onhan kai kohteliasta tiedustella kuulumiset.

– Mul o yks päätoimittajatuttu, ketä alotta ain kysymäl: onk mikkä hyvi? Sihe o jotenki helpomp vastata, ko o rajatump kysymys… Ja nyy sanoissin, et ainaki se o hyvi, et meijän kylil eli Rauman Lapin Kodiksamis ol juur kyläkaffila ja siäl ol melkkest 40 kävijä. Ol hauska nährä porukoi livenä. Toivon, et näkissin siäl teilläki oikken kauhiast ihmissi!

Laaksosen murre on paitsi lännest niin myös lyhkäst. Tuleeko hän vallan vieraalle kielialueelle kun saapuu entiseen Hämeeseen? Sanamaija lohduttaa, että ei hätää.

– Lounaismurttet ja hämäläismurttet on kummatki länsimurttei, eikä sentäs niin kauhian kaukan toisistas. Samalaissi jöröi ollaan kaik! Sitä paitsi nuarena riiasin mont vuat yht hämäläismiäst. Olen tottunu! Tulen sin luattavaisel miälel. Vähä lyhkäsemp tämä mun murtteni o, ko teil päi, mut sihenki tottu.

VIERAILUPÄIVÄ kun on 8. maaliskuuta niin sehän on naistenpäivä. Kysytään nyt sitten, että montakohan synonyymia on sanalle nainen, ja mitä sellaisesta olennosta voi sanoa?

– Naisihmisest voi sanno kaik samat asiat mitä ihmisestäki. Synonyymei o varma mont kymment. Niist söpösin o minust meijä muija.

– Ja munst se o aika hiano, et vanhas Laitlan murttes ihmine tarkotta naist. Jos katota akkunast ja sanota, et tual tule joku ihmine, ni tiäretä, et se o naine. Jos siält tule miäs, ni sanota, et tualt tule joku miäs.

SITTEN lopuksi vielä sellainen tärkeä asia, että pitäisi saada niitä ihmisiä, ja miehiä tietysti myös, paikalle oikein paljon. Voitko paljastaa pikkuisen etukäteen, mitä kuulijat voivat odottaa?

– Ainaki mää koitan semmost kevättunnelma loihti ilmoil, luven hyväntuulissi runoi ja kerron luantojutui oravast, siilist ja erilaisist heinist! Ja se, mitä en saa viäl täsä lehres sanno, o se, kummone uus kirja mult tule syksyl. Kerron siäl laval sen nime, ja luven yhre näyterunon ensesityksenä.

Ensesitys! Urjalassa! Uteliaisuus kutittelee, kun tuohan tarkoittaa, että koko maailmassa!