Julkisuuslaki (muokattu 30.12.2020) Heli Lehtelä

Kiertävän kerjäläisen joulutoive

Meillä toimituksessa on tänä vuonna harmittanut yksi asia. No, ehkä joku muukin juttu on koko vuoden aikana voinut kismittää, mutta ainakin tämä. Mustia pilviä päidemme päälle on kasaantunut siitä, että yhä useammin Urjalan kunnan verkkosivuilla, päättävien elinten esityslistoissa ja pöytäkirjoissa ei ole automaattisesti ollut mukana sähköisiä liitteitä. Niitä on pitänyt erikseen anella, ja joskus on meinannut toimittajaparkoihin näin kaamosaikaan iskeä jo turnausväsymystä kerjuukierroksella. Muutaman kerran vastaus aineistopyyntöön on ollut sellainenkin, että tule tänne katsomaan mapista.

Viimeksi joulukuun alussa ilmoille heitetty mappivaatimus oli mielestäni melko kohtuuton korona-aikana etänä työskentelevälle ja riskiryhmään kuuluvalle toimittajalle. Julkisuuslain henki on kuitenkin se, että kaikki päätöksentekoon liittyvät asiakirjat ovat julkisia, jos niitä ei erikseen voida salaisiksi luokitella. Julkiset asiakirjat tulee lähtökohtaisesti laittaa esteettömästi esille niin, että kuntalaiset voivat hankkia itse paikkakuntansa päätöksentekoon liittyvää tietoa vaivatta. Myöskään asialistoihin ei tulisi kevein perustein tehdä salaisena käsiteltäviä kohtia. Lain hengen mukaisella toiminnalla varmistetaan lähidemokratian avoimuus ja se, että kuntalaiset voivat vaikuttaa heitä koskevien asioiden päätöksentekoon jo valmisteluvaiheessa.

Useasti tietoa ei varmasti haluta pimittää tahallaan ja sitä kyllä annetaan, jos hoksaa pyytää. Ne kerrat vain jäävät mieleen, kun virkamies viuhauttaa nakkia eteenpäin omista käsistään ja pyytäjä on taas lähtötilanteessa. Mutta miksi näin, kun lähtökohtaisesti on laadittu sellaiset säännöt, että tiedon pitäisi olla tarjottimella ihan pyytämättä ja yllättäen? Tällä viikolla sivistysjohtaja lähetti kyllä minulle ihan oma-aloitteisesti Aseman koulua koskevat laskelmat, kun kävimme keskustelua valtuuston päätöksenteosta opettajavähennykseen liittyen.

Jutustelin asiasta Tampereen yliopiston viestinnän tutkijan Jari Väliverrosen kanssa, joka toi esiin sen, että julkishallinnossa on nykyään hieman sumentunut käsitys siitä, mikä on hyvää viestintää. Väliverrosen mukaan kunnat tuppaavat nykyään sekoittamaan markkinointiviestinnän ja omaan rooliinsa kuuluvan viestinnän. Luullaan, että ollaan hyviä viestijöitä, kun tarjotaan sosiaalisessa mediassa mielikuvia kiillottavaa ja viihdyttävää markkinahenkistä tietotulvaa.

Minä olen ilolla seurannut Urjalan kunnan joulukalenteria facebookissa, mutta kyllä olisin myös halunnut lukea muun muassa Aseman koulun opettajavähennykseen liittyvät laskelmat jo viimeksi olleiden kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston esityslistojen liitteistä.

Siinä siis toimituksemme kaino joulutoive. Rakas joulupukki, hoida sähköiset liitteet ensi vuonna skarpisti kunnan verkkosivuille, jooko! Ja voit vähän terottaa myös päätoimittajan hoksottimia. Hän nimittäin ärisi useaan otteeseen kunnantalon suuntaan maanantaina siitä, että eikö torstaisen kokouksen pöytäkirjaa sitten millään saada verkkoon. No, sehän oli verkkoon tullutkin jo puolen päivän maissa, mutta koska kyseessä oli jatkokokus, niin pöytäkirja oli maanantain kokouksen alla.