Marjo Alste
Tampereen Koskikeskuksen alimman kerroksen käytävä tuntuu tänään tavallista pidemmältä, kun astelen Teppo Selimaan rinnalla kohti Suomen Punaisen Ristin Veripalvelupistettä. Jalat tuntuvat tutisevan – edessä oleva verenluovutus jännittää hieman. Ainoaksi jääneestä ensimmäisestä verenluovutuskerrastani on ennättänyt vierähtää jo lähes kahdeksan vuotta, mutta onneksi mukanani on tällä kerralla varsinainen verenluovutuskonkari.
53 vuotta verenluovuttajana
– Olettehan olleet terveinä ettekä ole matkustaneet lähiaikoina? tiedustelee SPR:n punaisiin työvaatteisiin sonnustautunut hoitaja hymyillen. Meidät ohjataan käsienpesulle, jonka jälkeen pääsemme täyttämään terveydentilakyselyä. Teppo liikkuu tiloissa tottuneesti ja tuntee toimintatavat jo ennestään. Hän on yksi vakituisista verenluovuttajista.
– Niin, tämä on minulle 158. luovutuskerta, olen luovuttanut verta 53:en vuoden ajan, mies sanoo hymyillen.
Samalla tämä verenluovutus jää Tepon viimeiseksi, sillä hän täyttää muutaman päivän kuluttua 71 vuotta, jonka jälkeen hän ei verta enää saa luovuttaa.
Ensimmäisen kerran Teppo kertoo luovuttaneensa verta 18 vuotta täytettyään. Jo sitä ennen hän oli kiinteästi mukana veripalvelun toiminnassa.
– Äitini oli SPR:n toiminnassa mukana, ja olin itse usein hänen apunaan Urjalan verenluovutustilaisuuksissa. Olen nuorempana poikana esimerkiksi ollut apuna kääntelemässä veripusseja, jotta veri ei ehdi luovutuksen aikana hyytyä – tuohon aikaan pussit käänneltiin siis vielä käsin, nykyään on koneet, Teppo kertoo.
Kimmoke säännölliseen verenluovutukseen on helppo nimetä:
– Auttamisenhalu ja vapaaehtoisuus. Ne ovat minulle tärkeitä arvoja, ja verenluovutus on todella tärkeää vapaaehtoistyötä, Teppo kiteyttää.
Verta luovutetaan yhteensä noin puoli litraa. Parisen desiä kokonaismäärästä päätyy koeputkiin, joissa oleva veri testataan ja varmistetaan sen laatu. Loppu, noin reilut neljä litraa, pussitetaan ja kuljetetaan Helsinkiin, josta se jaetaan potilaille. Kuvassa hoitaja sinetöi veripussia.
Verelle tarvetta poikkeusaikanakin
Jotta potilaat saavat tarvitsemansa verivalmisteet, Suomessa tarvitaan joka arkipäivä 800 verenluovuttajaa. Esimerkiksi syöpää sairastavat, onnettomuuksien uhrit ja leikkauspotilaat tarvitsevat verivalmisteita osana hoitoaan. Vuosittain vapaaehtoiset luovuttajat auttavat noin 50 000 potilasta.
Tampereen Koskikeskuksen pisteessä käy arkisin noin 60 luovuttajaa päivittäin. Esimies Päivi Metsola toteaa vallitsevan koronatilanteen näkyneen myös veripalvelun toiminnassa etenkin epidemian alkuaikoina, jolloin luovuttajien määrä notkahti hieman. Sittemmin tilanne on tasoittunut. Kuitenkin myös veripalvelu on joutunut rajoittamaan toimintaansa sekä muuttamaan käytäntöjään.
– Nykyisen tilanteen vallitessa palvelemme ensisijaisesti ajanvarauksella, kun aiemmin meille sai piipahtaa ohi mennessään. Lisäksi saattajat eivät valitettavasti pääse tiloihimme tällä hetkellä, vaan ainoastaan luovuttaja päästetään sisään, Metsola kertoo.
Kuten muuallakin, myös veripalvelun tiloissa pyritään ennaltaehkäisemään mahdollisia koronatartuntoja.
– Työntekijämme eivät tule töihin flunssaisina, ja varmistamme luovuttajiltakin heti, ettei heillä ole flunssan oireita. Lisäksi tietysti hyvä käsihygienia on kaiken A ja O, Metsola muistuttaa.
Vaikka käytännöissä on jouduttu tekemään muutoksia, muistuttaa Metsola verenluovutuksen tärkeydestä poikkeusaikanakin.
– Tarvitsemme luovuttajia myös poikkeusaikana ja pyrimmekin saamaan kaikki verenluovutustilaisuudet pyörimään normaalisti, hän painottaa.
Lue lisää Tepon viimeisestä verenluovutuskäynnistä sekä siitä kuka verta saa luovuttaa, tämän päivän paperilehdestä tai verkosta löytyvästä digilehdestä.
