– Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa, raikui Urjalan yhtenäiskoululla viime lauantaina.

Rajantakaisesta Muolaasta, Kannakselta, lähtöisin olevat evakot ja heidän jälkeläisensä olivat kerääntyneet nelisataapäisesti juhlimaan pitäjäjuhlaansa ja Muolaalaisten seuran 70-vuotisjuhlaa.

Juhlassa tuli vahvasti esiin se, mitä muolaalaisuus merkitsee eri sukupolville.

Lassi Rämö muistaa lapsuudestaan ensimmäisen evakkoon lähdön vuonna 1939. Sen näyn, kun rajakylät jäivät palamaan ja naisten itkun, joka vaihtui lauluksi evakkomatkan alkaessa. Lyhyttä evakossa oloaan Urjalassa Forssaan lopulta päätynyt Rämö muistelee aikana, jolloin toivo heräsi ja tuntui taas, että elämä voittaa.

– Huhdin urheilukentän laidalla kasvoi maailman makeimpia porkkanoita ja minä osasin sentään tappaa jo käärmeenkin. Kyllä ego nousi.

Rämö totesi, että nyt kahden miljoonan suomalaisen juuret ovat Karjalassa ja päätti puheenvuoronsa haastaen läsnäolijoita viemään lapsensa ja lastenlapsensa Karjalaan ja nimittämään matkoja aina kotiseutumatkoiksi.

– Karjalaisuus ja muolaalaisuus ovat siirtyneet minuun arjessa huomaamatta. Ne ovat minulle Sylvi-mummon tekemiä maailman parhaita karjalanpiirakoita ja rikasta Muolaan murretta mummon puheenparressa. Karjalaisuus on minulle myös kansallispuvun pitämistä ja sitä, kun jaan siitä kuvan somessa, kertoi 90-luvun puolivälissä syntynyttä muolaalaista sukupolvea edustava Suvi Mäkeläinen omasta identiteetistään.

Mäkeläinen totesi, että sota, hätä ja köyhyys eivät ole kadonneet maailmasta. Ne asiat, mitä karjalaiset heimona ovat kokeneet, auttavat heitä myös ymmärtämään muiden hätää.

– Muolaalaisuus on periksiantamatonta elämänasennetta. Se on myös välittämistä ja tekoja muiden ihmisten eteen. Kuulumisten kysyminen ja koskettaminen ovat sellaisia taitoja, joita meillä on. Niitä tarvitaan myös nykypäivänä.

Lue lisää 2.8. Urjalan Sanomista tai verkkosivujemme kautta löytyvästä digilehdestä.