Irma Anttila säteili hopeanvärisessä puvussaan. Hän oli ostanut puvun käytettynä nettikirppikseltä, kuten moni muukin nuorista naisista.
wanhojen tanssit 2024 (muokattu 9.2. 18:21) Hanna Itkonen

Wanhojen suosikki oli piraattitanssi – Lattiaan kopisivat niin korkkarit kuin conversetkin

Perjantai-aamuna Urjalan yhtenäiskoulun ovesta tuli ulos tavallista komeammin pukeutuneita nuoria miehiä. He olivat Väinö Linnan lukion toisen vuosikurssin oppilaita, jotka olivat tulleet happihypylle ensimmäisen vanhojen tanssiesityksen jälkeen.

– Meillä on frakit. Melkein kaikilla miehillä taitaa olla frakki. Jos ei ollut frakkia saatavilla, niin sitten voi olla joku muu. Kaikki muut ovat vuokranneet asun, mutta yksi meidän luokalta teetti sen Thaimaassa asti, Aaro Salo esitteli itsensä ja neljän muun nuoren miehen asua.

Naisilla tunnetusti menee aikaa valmistautumiseen, mutta miehet olivat selvinneet parissakymmenessä minuutissa.

– Suihku ja pukeutuminen. Hiusten laittoon meni 30 sekuntia, Reko Salo sanoi ja kertoi laittaneensa niihin vahaa.

Kun joukkiolta kysyi, ovatko tanssikuviot hallussa, he vastasivat:

– Totta kai. Parhaiten ikinä.

Vanhat tanssivat esimerkiksi cicapoota, kehruuvalssia ja cha-chaata, johon heidän liikunnanopettajansa Mari Hakasuo oli tehnyt koreografian. Lisäksi esitykseen kuului nuorten oma ideoima tanssi.

Miesten suosikki oli kuitenkin tanssi, jota tanssittiin Pirates of Caribian -elokuvan musiikin tahtiin.

– Piraatti-tanssi on paras, Reko Salo sanoi.

– Oikealta nimeltään merirosvotango, Rekon kaksoisveli Aaro Salo selvensi.

Tanssiessa oli ilmeisesti tullut kuuma, sillä Aaro Salo, Roope Pasanen, Niilo Hakala, Reko Salo ja Juhana Saari vilvottelivat parinkymmenen asteen pakkasessa.

 

Merirosvotango oli nuorten mieleen. Siinä miehet pääsivät miekkailemaankin.

TOISEN tanssiesityksen jälkeen nuoret olivat niin nälkäisiä, että karkasivat syömään ennen lähtöä Aseman koululle. Edessä oli vielä neljä esitystä samalla päivälle.

Muutama nuori nainen ehti kuitenkin jäädä kertomaan nopeat kommentit valmistautumisestaan päiväänsä. He olivat Irma Anttila, Emma Viholainen ja Siiri Pohjamies. He olivat aloittaneet päivänsä jo aikaisin.

– Heräsin neljältä, Anttila sanoi.

– Viideltä, Viholainen jatkoi.

Lyhyisin yöuniin oli syynsä. He olivat molemmat käyneet kampaajalla ja meikkaajalla. Niihin yhteensä oli kulunut kummallakin noin puolitoista tuntia. Matkoihin oli mennyt oma aikansa.

Viholainen oli laittanut sekä hiukset että meikin itse. Häneltä oli mennyt siihen noin tunti.

Hymy irtosi ensimmäisen tanssiesityksen jälkeen.

 

Tanssilattialla näkyi sekä vaaleampia sävyjä että kirkkaita värejä.

 

Helmat heiluivat hienosti vähän rennommassakin tanssissa.

TANSSILATTIALLA ei ollut hallitsevaa väriä, vaan pukuja oli sekä vaaleita että värikkäämpiä. Anttila oli valinnut hopeisen kimaltavan mekon, Viholainen sinisen ja Pohjamies vaalean vihreän mekon. Kaikki niistä oli ostettu käytettynä nettikirpputorilta.

– On järkevämpää ostaa puoliksi käytetty kuin uusi, Pohjamies sanoi.

Koska päivä on pitkä, kengillä on väliä. Anttila luotti converseihin, Viholainen oli lainannut äidin korkokenkiä ja Pohjamies tanssahteli myös korkkareissa.

Naisillakin oli miesten tapaan suosikkitanssinsa.

– Merirosvo tai cha chaa, Viholainen sanoi.

– Oma tanssi. Siinä on energiaa, Anttila sanoi.

Kaikki wanhat samassa kuvassa.

Wanhat esiintyivät päivän aikana yhteensä kuusi kertaa. Ensin kahdessa näytöksessä Urjalan yhtenäiskoululla, sitten Aseman koululla ja Reikonlinnassa sekä Attendolla. Päivän päätteeksi nuoret esiintyivät läheisilleen yhtenäiskoululla.

Tilaisuuden juonsivat Miina Paija ja Vilho Vehmas.