Tiedättehän sen 1800-luvulta peräisin olevan klimppisopan, joka valmistetaan naudan luista, lavasta tai potkasta, vedestä, mausteista ja kasviksista?
Soppaa keitetään parisen tuntia, kunnes lihat ovat kypsiä. Sen jälkeen liemi siivilöidään, pinnalle muodostunut rasva poistetaan, lihat kuutioidaan ja lisätään keittoon.
Varmemmaksi vakuudeksi kattilaan heitetään vielä vehnätaikinasta pyöräytettyjä klimppejä ja keitellään vielä parisen minuuttia.
No, huh. Klimppisoppa nimettiin 1980-luvulla Urjalan pitäjäruuaksi. Eihän siinä mitään, mutta se nimettiin myös yli 30 muun kunnan pitäjäruuaksi niin kuin esimerkiksi Humppilan, Nokian ja Tuuloksen.
Olisiko nyt, kun kohta eletään jo vuotta 2021, aika valita uusi pitäjäruoka? Kas tässä ehdokkaamme:
Väinö Linnan lempiruoka metsästäjänleike:
Kirjailija Väinö Linnan lempiruuan kerrotaan olleen metsästäjänleike. Linnalle se tarkoitti jauhelihasta tehtyä tavallista pihviä, eikä perimätieto kerro, tarvitsiko se kirjailijan mielestä aina välttämättä sienikastiketta kyytipojaksi.
Metsästäjänleikkeen voi valmistaa myös leivittämällä possun ulkofileeviipaleen vehnäjauhosta, korppujauhoista ja kananmunasta tehdyssä seoksessa ja paistamalla fileen pannulla.
Jokin peuraruoka, vaikkapa peuran lapapaisti:
Urjalassa lienee yhä maan tihein peurakanta tai ainakin keikutaan kärkisijoilla. Vuonna 2018 laskennassa oli peräti 86 peuraa tuhannella hehtaarilla, kun jo parikymmentäkin voi tuntua isolta määrältä.
Peuranliha on muun riistalihan tapaan vähärasvaista ja erittäin proteiinipitoista. Sitä voi pitää ekologisena ja eettisenä vaihtoehtona.
Peuranlihan valmistuksessa tärkeintä on muistaa raakakypsytys. Liha murenee, kun sitä riiputtaa parisen viikkoa 3-4 asteen lämpötilassa. Peuranlihaa valmistaessa kannattaa muistaa laittaa uuniin matala lämpötila ja hauduttaa pitkään.
Yllätysehdokas, Marjatan parempi simpukkapitsa:
Tekstiilitaiteilija Marjatta Metsovaaran siteet Urjalaan olivat vahvat, vaikka hän syntyikin Turussa vuonna 1927. Hän laajensi Urjalassa sijainneen perheyrityksenä toimineen mattotehtaan vuonna 1954 taidetekstiilikutomoksi Metsovaara Oy:ksi ja toimi sen suunnittelijana vuodet 1957-1980.
Marjatta Metsovaaran kesäpaikka oli Urjalassa, hänen isänsä Aleksander Metsovaaran kotitalossa ja tämän värjäämön paikalle Rutajärven rantaan rakennetussa mökissä.
Yksi Metsovaaran kansainvälisestikin tunnettu kuosi oli Simpukka, josta tehtiin muun muassa upeita ryijymattoja myös Amerikan markkinoille.
Rohkenemme siis ehdottaa yllätysehdokkaaksi simpukasta innoituksensa saanutta simpukkapitsaa, varsinkin kun Marjatta Metsovaara asui viimeiset elinvuotensa Italiassa.
