Antti Uotila on tyytyväinen tämänhetkiseen elämäänsä, sillä läheiset tuovat sisältöä elämään.
sotaveteraanit Heli Mustonen

”Ettei kenenkään tarvitsisi olla liian yksin” – 95-vuotias sotaveteraani pyytää muistamaan jouluna heitäkin, joilla ei ole läheisiä

Urjalan Sanomat pyysi lukijoiltaan toiveita joululehden jutuista. Lukumääräisesti eniten toivottiin tavallisten ihmisten kuulumisia, etenkin iäkkäiden ja sotaveteraanien. Päätimmekin toteuttaa lukijamme Sirkku Laineen toiveen sotaveteraanien tämänhetkisten kuulumisten kyselemisestä.

Urjalassa asuu enää neljä sotiemme veteraania, joista kävimme viime viikonloppuna tapaamassa kaikkia neljää. Julkaisemme heidän haastattelunsa nettilehdessä yksi kerrallaan.

Tässä sarjan ensimmäinen, 95-vuotias Antti Uotila, joka halusi jutun välityksellä lähettää hyvän jouluntoivotukset kaikille urjalalaisille. Erityisesti Uotila toivoi, että kenenkään ei tarvitsisi olla tässä elämässä eikä nyt joulunakaan tahtomattaan yksin.

Useimpien muiden sodassa olleiden tavoin Antti Uotila ei enää halunnut palata niinkään sotavuosiin kuin keskittyä tähän päivään. Hän oli mukana jatkosodassa ja Lapin sodassa lääkintämiehenä.

– Joskus niitä vaikeimpia muistoja tulee edelleen mieleen, mutta on parempi, kun pystyisi laittamaan ne taka-alalle, hän sanoo liikuttuneena.

Mieluummin hän katselee tätä päivää, jota hän kuvailee oikein hyväksi, kiitos lähimpien.

– On mukavaa, kun voi yhä asua omassa kodissaan ja olla vaimon kanssa. Meillä on neljä lasta perheineen, lastenlapsia kymmenen.

– Parhaimmillaan joulupöydän äärellä on ollut kolmisenkymmentä henkeä. Nyt kaikki eivät tule samaan aikaan, vaan koronarajoitusten takia porrastamme tapaamisia.

Junanlähettäjänä työuransa tehnyt Uotila muistelee työvuosiaan vaihteleviksi.

– Siinä työssä oli hyvää ja huonoa niin kuin missä tahansa ammatissa. Ehkä rankinta oli se, että se oli vuorotyötä.