lukutaito, pääkirjoitus (muokattu 17.8.2022) Urjalan Ylläpito

Ilman huolenpitoa lukutaitokin voi rapistua

Minna Mäkelä

Kansainvälistä lukutaitopäivää vietetään 8. syyskuuta, ensi sunnuntaina siis. Suomalaisilla on paljon aihetta iloon, sillä me keikumme tilastojen kärkessä, kun niissä kerrotaan, miten hyvin suomalaiset osaavat lukea.

Lukutaito ei ole Suomessakaan kuitenkaan mikään itsestäänselvyys, sillä kaikki peruskoulunsa päättävät eivät todellisuudessa osaa lukea kunnolla. Henkseleitä ei kannatakaan paukutella, vaan jatkaa työtä sen eteen, että lukemaan – ja myös kirjoittamaan – oppivat kaikki suomalaiset, ellei oppimiselle ole aivan ylitsekäymättömiä esteitä.

Lukutaito on kaiken perusta. Lukutaidon avulla yksilön elämä ja koko maailma avautuvat kaikkine mahdollisuuksineen kuin väripaletti lukuisine sävyineen.

Tätä mahdollisuutta, joka meille pääsääntöisesti on edelleen arkinen asia, ei ole sadoillamiljoonilla ihmisillä maailmassa. Suurin osa maailman lukutaidottomista on naisia, vaikka naiset kirivät koko ajan miesten kannoilla.

Kun tyttö ei pääse kouluun, hänet on helppo pitää rajallisessa maailmassa, joka hänelle valmiina pakettina tarjotaan syntymästä hautaan. Ilman mahdollisuutta vaikuttaa elämäänsä todellisuudessa millään tavalla itse. Lukutaidoton tyttö – tai poika – on helppo mitätöidä ja sivuuttaa. Toiset tietävät paremmin, jopa sinun elämäsi ennalta arvattavat askelet.

Se, että jokainen osaa lukea, ei ole uhka, vaan mahdollisuus kaikille parempaan elämään. Lukutaito avaa väyliä ymmärtää itseään ja toisia ihmisiä. Se vähentää oman navan erinomaisuuden
tuijottelua, sillä ympäröivää maailmaa ja sen lainalaisuuksia ymmärtävä käsittää, että kaikilla on oma erinomainen napansa, joillakin jopa parempi kuin itsellä.

Ymmärtäminen on avain oveen, jonka takana odottavat ihmisoikeuksia kunnioittavat arvot.

Suomalaisten lukutaidon rapautuminen näkyy hämmentävästi koko ajan arjessa. Yhä useammin kuulee ihmisten kertovan asiasta, jonka ovat lehdestä tai verkosta lukeneet. Kun on sen saman asian lukenut tai jopa itse kirjoittanut, pitää tarkastaa, onko ymmärtänyt lukemansa tai kirjoittanut epäselvästi, kun saatu selostus kuulostaa aivan toiselta tarinalta.

Elämän monimutkaistuminen ja ainakin näennäinen nopeutuminen tuntuvat johtavan keskittymiskyvyn ja muistin heikkenemiseen, mikä näkyy siinä, että me ymmärrämme yhä useammin väärin sen, mitä olemme lukeneet. Sen lisäksi, että osalla ihmisistä on tahallinen taipumus ymmärtää toisin ja levittää omaa ilosanomaansa tehokkaasti eteenpäin.

Pelkkä otsikoiden ja sisältöjen silmäily voivat johtaa helposti harhaan. Lukeminen vaatii keskittymistä ja aikaa. Jos haluaa pysyä kärryillä, kannattaa ottaa aikaa ja ajatella, mitä lukee.

Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi