Yleinen (muokattu 18.9.2020) Urjalan Ylläpito

Latinorytmien taitaja

Mikko Niininen
Ville Forss muutti vaimonsa kanssa Urjalaan reilut 1,5 vuotta sitten saatuaan tarpeeksi pääkaupunkiseudun tungoksesta ja 19 neliön yksiöstä.

 

 

Mikko Niininen
Ville Forss muutti vaimonsa kanssa Urjalaan reilut 1,5 vuotta sitten saatuaan tarpeeksi pääkaupunkiseudun tungoksesta ja 19 neliön yksiöstä.

 

Helsingissä koko ikänsä asunut Forss kertoo, että alkujaan tarkoitus oli ryhtyä viljelemään heinäsirkkoja maaseudulla.

 

– Sitten sirkkabuumi osoittautui osin flopiksi. Niiden tuottaminen täällä Suomessa ei kannattanutkaan.

 

Kajaniementieltä löytyi kuitenkin omakotitalo, jonka Forss tunsi heti omakseen, kun astui pihaan. Tätä nykyä Forss työskentelee osa-aikaisesti Ravintola Onnellisessa. Työnkuvaan kuuluu ruoka-annosten kuljettaminen ikäihmisille ja Matkahuollon pakettien jakaminen.

 

Hiljattain 50-vuotta täyttänyt Forss on kuitenkin ennen kaikkea pitkän linjan perkussionisti eli lyömäsoitinten soittaja. Forss on elättänyt itsensä soittamalla ja alan opetustöillä noin 30 vuoden ajan.

 

Miehen hallitsema soitinkirjo on vaikuttava: kuubalaista alkuperää olevista soittimista conga, bongo, timbales ja lehmäkello; brasilialaisesta sambaperinteestä surdo, agogo, tamburim, hiekkaputki ja perinteisemmistä lyömäsoittimista symbaalit, triangeli, efektiputki, tamburiini sekä pandeiro, joka on brasilialainen kalvollinen tamburiini.

 

Forssin kotistreoissa soikin salsan ja muun karibian alueen musiikin ohella lähinnä vain kunnon blues ja funk. Pop- ja rock-musiikki nykymuodossaan eivät sen sijaan mahdu edes Forssin määritelmään siitä, mikä on musiikkia. Forssille musiikkia on äänimaailma, jossa kaikelle kuultavalle on vastine todellisuudessa eli joku joka soittaa jotain.

 

– Nykymusiikki on pelkkää ujellusta, jossa on rumpuraita takana. Minun on vaikea saada fiilistä hyvin ohjelmoidusta rumpuraidasta.

 

Lue lisää Urjalan Sanomista 25.7.2019 tai digilehdestä jo keskiviikkona kello 19.

 

Kuva: Perkussionisti Ville Forss on soittanut congarumpuja 80-luvulta lähtien. Keskellä conga, josta etualalla hirvennahkaisella kalvolla varustettu versio. Vasemmassa reunassa matalaäänisempi rumpu, joka on nimeltään tumbador ja oikealla tres golpes, joka on äänialaltaan congan ja tumbadorin välissä.