Yleinen Urjalan Ylläpito

Opiskelijalla on painava reppu

Tällä viikolla on puhuttu
valtakunnallisesti korkeakouluopiskelijoiden psyykkisistä ongelmista.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön terveystutkimus paljastaa, että oireet
ovat lisääntyneet merkittävästi vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kappas
vaan, eipä juuri yllätä.

Tällä viikolla on puhuttu
valtakunnallisesti korkeakouluopiskelijoiden psyykkisistä ongelmista.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön terveystutkimus paljastaa, että oireet
ovat lisääntyneet merkittävästi vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kappas
vaan, eipä juuri yllätä.

Itse aloitin opinnot
yliopistossa juuri ennen vuosituhannen vaihdetta, kun keskustelu akateemisen
vapauden kaventamisesta ja opiskeluaikojen lyhentämisestä kävi kuumimmillaan.
Vaikka muutos ei vielä minun opintopolkuuni vaikuttanutkaan, niin peilasin
kyllä tekemistäni kaavailtuihin muutoksiin.

Muutoksen idea oli saada nuoret nopeammin yhteiskunnan
käyttöön ja työelämään. Nyt parikymmentä vuotta toteutettu käytäntö
näyttää, että suuri osa opiskelijoista poltetaan loppuun jo korkeakouluissa
niin, etteivät he välttämättä koskaan pääse työelämään.

Ensikertalaiskiintiöiden ja rajattujen
opintotukikuukausien vuoksi nuoret eivät voi hakeutua opintojen pariin
pohtimaan, mikä olisi heille sopiva ala. Monille lisästressin tuo talous. Se,
että opintotukea saa vain rajoitetun ajan ja toisaalta se, että jos hoitaa
asian menemällä töihin opintojen ohessa, siitä rankaistaan viemällä
tukikuukausia pois, samalla kun opiskeluun on vähemmän aikaa.

Toisaalta työn tekeminen opintojen ohessa on monelle
väylä vakituiseen työhön. Jos ennenkin opiskelijuus kävi työstä, kun
opintojen ohessa piti yrittää saada jalkaa työpaikan ovenrakoon, niin tilanne
ei ole ainakaan sen suhteen helpottunut. Nykyään korkeakoulutettu ei
automaattisesti saa vakivirkaa heti valmistuttuaan, hyvä jos edes
siedettävästi palkatun työn. Ei ainakaan ilman minkäänlaista työkokemusta.
Ylipäätään, Suomen työelämä on monelle pelkkää pätkätyötä, vaikka
tutkinto ja kokemusta löytyisikin plakkarista.?

Opiskelija tuntuu tekevän aina väärin, kävi töissä
tai ei. Tulorajan poistaminen olisi ensiarvoista ajatellen opiskelijoita, jotka
pyrkivät hoitamaan asiat hyvin niin opintojen, työkokemuksen kartuttamisen
kuin oman taloudenhallintansakin kannalta.

Pullamössöttely kannattaa lopettaa. Suurin osa nuorista
on fiksuja, tunnollisia ja yritteliäitä. Onkohan meissä työikäisissä
samanlaisia suhteessa yhtä paljon? Me keski-ikäiset olemme eläneet monessa
suhteessa kulta-aikaa. Aikaa, joka ei koskaan enää palaa, jos pohditaan
esimerkiksi monia palveluja, joista pienissä kunnissa on saatu lapsuudessamme
nauttia.

Pitää kuitenkin muistaa, että Suomen opintotukisysteemi
on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen. Muualla maailmassa opiskelijalla ei ole
muuta mahdollisuutta rahoittaa opintojaan kuin työskentely opintojen ohessa
eikä opiskelijan tarpeiden mukaan jousteta. Kyllä täällä siis
etuoikeutettuja ollaan.

Suomi ylpeilee koulutusjärjestelmällään. Nyt pitäisi
miettiä, mitä sen jatkossa halutaan tuottavan. Valmiiksi työkyvyttömiä
nuoria aikuisia, vaiko alansa huippuja, jotka tuottavat innovaatioita, joilla
pieni kansa pärjää suuressa maailmassa.

Ihminen ei myöskään muutu koneeksi, vaikka se
halvemmaksi tulisikin.

11.7.2019
Heli
Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi

Vetovoimaa sisältömarkkinoinnilla