Marraskuu on synkkä, sateinen ja
kylmä. Tuskin kenenkään lempikuukausi. Työpaikoilla paahdetaan mieli mustana
kovan stressin alla loppuvuoden loppukirin siivittäminä.

Pelkästään pilvien hopeareunukset näkevät ihmiset
muistuttavat, että kun on pimeää, niin ulkotulet ja kynttilät näyttävät
paljon kauniimmilta. Totta se onkin. Monet ovat viritelleet jo ulkovaloja
pihojen perille valoa tuomaan.

Mutta millaisen muutoksen pikkupakkanen ja maltillisesti
tipahdellut ensilumi toikaan katukuvaan ja peltoaukeille! Matalalla paisteleva
talviaurinko ja täydeksi ehtinyt kuu loivat upeita valo- ja värielämyksiä
yhdessä lumipeitteen kanssa.

Olosta tuli heti pirteämpi ja seesteisempi. Ajatukset
kääntyivät ensi kertaa keskitalven juhlaan. Urjalassa päästään nauttimaan
parhaasta mahdollisesta talvikelistä, kun joulu nyt virallisesti avataan
perjantai-iltana laavuretken merkeissä.

Luonnon helmassa voidaan keskittyä nauttimaan
lähimmäisten seurasta, nuotion loimusta, kuuman mehun lämmöstä ja
äärettömästä tähtitaivaasta, jonka alla ihminen on pieni.

Luonnossa kelpaa liikkua päiväsaikaankin. Urjalan
Sanomat kävi seurailemassa seurakunnan luontokerholaisten touhuja. Kun luontoon
lähtee kiireettä ja avoimin silmin, voi nähdä paljon. Luonto on täällä
lähellä, mutta tuntuu, että monet eivät näe metsää puilta. Lähiluontoon
taidetaan suhtautua kuten elämään; joko ei nähdä siinä mitään
ihmeellistä – tai sitten nähdään kaikki ihmeenä. Lapsilla onneksi on
ihmettelyn ja heittäytymisen taito jäljellä.

Luonto hoitaa, lapsia ja aikuisia. Nykyihmiselle tekee
hyvää olla välillä vapaa ärsyketulvasta; näytön valosta,
ponnahdusikkunoista ja saapumisilmoitusten piippauksista.

Kun ottaa käteensä kävyn ja heittää sen jäälle, voi
voi oppia ymmärtämään itseään, voimavarojaan ja rajojaan.

Kirpakoita luontoretkiä!

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi