luonto, pääkirjoitus (muokattu 7.9.2022) Urjalan Ylläpito

Pakkasherra pisti parahiksi parastaan

Heli Lehtelä

Marraskuu on synkkä, sateinen ja kylmä. Tuskin kenenkään lempikuukausi. Työpaikoilla paahdetaan mieli mustana kovan stressin alla loppuvuoden loppukirin siivittäminä.

Pelkästään pilvien hopeareunukset näkevät ihmiset muistuttavat, että kun on pimeää, niin ulkotulet ja kynttilät näyttävät paljon kauniimmilta. Totta se onkin. Monet ovat viritelleet jo ulkovaloja pihojen perille valoa tuomaan.

Mutta millaisen muutoksen pikkupakkanen ja maltillisesti tipahdellut ensilumi toikaan katukuvaan ja peltoaukeille! Matalalla paisteleva talviaurinko ja täydeksi ehtinyt kuu loivat upeita valo- ja värielämyksiä yhdessä lumipeitteen kanssa.

Olosta tuli heti pirteämpi ja seesteisempi. Ajatukset kääntyivät ensi kertaa keskitalven juhlaan. Urjalassa päästään nauttimaan parhaasta mahdollisesta talvikelistä, kun joulu nyt virallisesti avataan perjantai-iltana laavuretken merkeissä.

Luonnon helmassa voidaan keskittyä nauttimaan lähimmäisten seurasta, nuotion loimusta, kuuman mehun lämmöstä ja äärettömästä tähtitaivaasta, jonka alla ihminen on pieni.

Luonnossa kelpaa liikkua päiväsaikaankin. Urjalan Sanomat kävi seurailemassa seurakunnan luontokerholaisten touhuja. Kun luontoon lähtee kiireettä ja avoimin silmin, voi nähdä paljon. Luonto on täällä lähellä, mutta tuntuu, että monet eivät näe metsää puilta. Lähiluontoon taidetaan suhtautua kuten elämään; joko ei nähdä siinä mitään ihmeellistä – tai sitten nähdään kaikki ihmeenä. Lapsilla onneksi on ihmettelyn ja heittäytymisen taito jäljellä.

Luonto hoitaa, lapsia ja aikuisia. Nykyihmiselle tekee hyvää olla välillä vapaa ärsyketulvasta; näytön valosta, ponnahdusikkunoista ja saapumisilmoitusten piippauksista.

Kun ottaa käteensä kävyn ja heittää sen jäälle, voi voi oppia ymmärtämään itseään, voimavarojaan ja rajojaan.

Kirpakoita luontoretkiä!

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi