Yleinen Urjalan Ylläpito

Lukemisen riemu ja rauha

Lukeminen kannattaa aina. Jörn
Donnerin totisena kameralle lausumat sanat mainoksessa ovat jääneet
elämään. Niitä toistellaan tilaisuuden tullen ja mikä on toistellessa:
sanoissa on vinha perä.

Lukeminen kannattaa aina. Jörn
Donnerin totisena kameralle lausumat sanat mainoksessa ovat jääneet
elämään. Niitä toistellaan tilaisuuden tullen ja mikä on toistellessa:
sanoissa on vinha perä.

Lukeminen ja luetun ymmärtäminen ovat sivistyksen
kivijalka. Lukeminen avaa ihmiselle lukemattomia maailmoja, ihmiskohtaloita,
tarinoita, faktaa ja fiktiota. Lukiessaan ihminen on hiljaa itsensä kanssa.
Seurana ei ole ”vain” teksti, vaan teksti, jonka joku toinen on luonut,
pannut sanat ymmärrettävään muotoon välittääkseen ajatuksia, tunteita ja
tietoa. Muun muassa. Kertomalla sanoin, mitä itse tai joku muu tietää ja
osaa, tai mitä on mielessään kuvitellut tai filosofoinut.

Lukeminen on jatkoa ammoisia aikoja sitten kerrotuille
tarinoille leiritulilla. Nyt tarinat luetaan, mutta jälleen kerran yhä
useammin kuunnellaan, sillä kirjoja ei enää vain lueta, niitä myös
kuunnellaan. Kirjan lukeminen ja kuunteleminen ovat erilaisia kokemuksia. Sen
huomaa viimeistään silloin, kun kokeilee molempia. Yksi ja sama teos tuntuu
toisenlaiselta itse luettuna kuin toisen lukemana kuunneltuna.

Lapsille lukemisen tärkeys on asia, josta puhutaan
paljon, mutta ei ehkä sittenkään riittävästi. Satujen ja tarinoiden
kuuleminen, kun samalla katsellaan sanoja ja kuvia sivulta, on lapselle lahja,
jonka arvo mitataan elämän aikana. Lukeminen kasvattaa sanavarastoa,
kehittää mielikuvitusta, opettaa empaattisuutta ja erilaisuuden sietämistä.
Kirjojen sivuilla avautuvat monenkirjavat maailmankuvat, jos niille vain antaa
mahdollisuuden tulla luetuiksi ja ymmärretyiksi.
Lukemalla oppii
itsestään, saa vertaistukea ja käsittää, että on samanlainen kuin muut,
mutta silti oma yksilönsä.

Toiselle ääneen lukeminen voi olla aikuisellekin antoisa
tapa olla yhdessä toisen ihmisen kanssa. Lapselle se on sitä varmasti.
Aikuinen antaa lapselle jakamattoman huomionsa, kun hän keskittyy lukemaan
iltasatua tai seikkailukertomusta, ja on lähellä.

Yhdessä voi lukea kotona niin, että jokainen lukee
samassa tilassa omaa kirjaansa itsekseen. Kirjastossa sama kokemus tulee
lukusalissa, jossa jokainen keskittyy kääntelemään lehtien sivuja omaan
tahtiinsa. Siellä voi olla yksin yhdessä muiden kanssa. Rauhoittuminen
yhdessä lukemiseen edellyttää tietysti sitä, että tilassa osataan olla
hiljaa.

Koulussa jokaisen lukemasta kirjasta keskustellaan. Samaa
voi harrastaa lukupiireissä. Lukemastaan saa aikaan usein vereviä
keskusteluja, kun kysyy, mitä toinen on viimeksi lukenut.

Usein huomaa, että sama kirja voi näyttäytyä toiselle
täysin eri valossa kuin itselle, mikä sekin opettaa ja kasvattaa omalla
tavallaan.

Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi