Ruoantuotanto on maailman suurin bisnes. Pallomme eri puolilla sitä tehdään todella erilaisista lähtökohdista. Täällä pohjoisessa luonto asettaa rajat kasvukaudelle ja lajikkeille. Tuotanto tulee meillä kalliimmaksi jo yksin siitä syystä, että puitu vilja on kuivattava. Suurimmassa osassa maapalloa näin ei tarvitse tehdä.
Lehtemme välissä tällä viikolla ilmestyvä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n Omasta maasta -liite kääntää katseita Suomessa tuotettuun ruokaan.
Lähellä tuotettu ruoka on noussut viime aikoina ansaitusti uuteen arvoon. Kuluttajat kertovat arvostavansa sitä, että he voivat halutessaan saada selville, millaisissa oloissa ja miten heidän lautasellaan oleva ruoka on tuotettu. Kotimaisia elintarvikkeita ostaessaan kuluttaja voi olla varma siitä, että ruoka on myös turvallista. Monille tärkeä seikka lähiruoassa on se, että kuljetusten jäädessä lyhyiksi, ruoantuotannon ympäristövaikutukset pienenevät ja ruoka on tuoretta.
Urjalassa ollaan vahvasti kiinni maassa. Alkutuottajien osuus elinkeinorakenteesta on 14,9 prosenttia. Täälläkin maa- ja metsätaloudesta elantonsa saa jatkossa luultavasti yhä harvempi, sillä
nykytrendin myötä tilojen määrä vähenee jatkuvasti. Samalla toimintaa jatkavien tilojen koot kasvavat. Suuntauksen myötä nousevat yhä useammin esille myös maatalousyrittäjien jaksamisen rajat.
Aina ei tilakoon kasvattaminenkaan ole mahdollista, vaikka tahtoa ja jaksamista olisi. Tällöin vaihtoehto liiketoiminnan kehittämiseen saattaa löytyä erikoistumisesta tai jatkojalostuksesta.
Edellisessä Urjalan yritysaamussa kuultiin kuulumisia Paijan sikatilalta. Tila kiinnittää erityistä huomioita eläinten olosuhteisiin yhdistäen näin arvomaailman ja yritysajatuksen.
Tämäkään yhtälö ei ole tuottajalle suoraviivainen. Esimerkiksi luomusian tuotanto Suomessa on taloudellinen mahdottomuus lihan hinnan kohotessa naudan lihan hintatasolle. Harva kuluttaja on niin varakas, että hintalapun voisi täysin jättää huomiotta.
Lähiruoka ei ole itsestäänselvyys. Tällaisen vaikean katovuoden kohdatessa voidaan jo puintien jälkeen todeta, että kotimainen ruis tulee loppumaan ennen seuraavan sadon valmistumista.
Kuluttajan arvomaailma punnitaan kaupan kassalla. Arvostatko sinä lähellä tuotettua ruokaa ja alueellasi tehtyä työtä vai painavatko muut tekijät vaakakupissa enemmän?
Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi
