Vuoteen 1859 asti maaseudulla ei saanut avata kauppaa. Siksi esimerkiksi noiden vuosien aikaan Hämeenlinnassa oli alle puolet Urjalan asukasmäärästä, mutta useita kauppoja, kun Urjalassa ei ollut yhtään. Kun kauppojen perustaminen maalle vapautui, niitä alkoikin tulla tiuhaan ja parhaimmillaan Urjalassa oli 1960-luvulla samaan aikaan kymmeniä päivittäistavarakauppoja. Asukasluku oli tuolloin vähän päälle 8 000.
Muun muassa nämä tiedot käyvät ilmi Seppo Pirhosen viimeistelyä vaille olevasta maaseudun kauppojen historiasta. Maailma on muuttunut paljon, mutta niin on myös kaupparintama, kun tällä hetkellä Urjalasta löytyy neljä päivittäistavarakauppaa. Yhden itsenäisen kyläkaupan lisäksi edustettuna ovat isot ketjut Kesko ja S-ryhmä, neljäs kauppa eli entisen Suomen Lähikaupan Siwa muuttuu niin ikään K-marketiksi viikon kuluttua. Valtakunnallisesti kiilaa kahden ison ketjun valtaan lyö enää lähinnä Lidl. Saksalaisketju jatkaa kasvuaan Suomessa ja uudet myymälät ovat nousemassa muun muassa Lempäälään ja Toijalaan.
Kaupan keskittyminen on tuonut kuluttajille tuttuutta, laajoja valikoimia, etukortteja sekä myös edullisempia hintoja. Hintojen edullisuuden varjopuolena on tuottajien kamppailu isoja ostajia vastaan, nämä painavat hintoja alas ja kaventavat tuottajien mahdollisuuksia saada tuotteitaan markkinoille. S-ryhmän tuorein halpuutus on parhaillaan otsikoissa, kun lupauksien vastaisesti ketjun ostajien ainakin väitetään vaatineen heti tuottajilta hintojen alentamista.
Tuottajan ja kotimaisen ruuan arvostus tuntuisi kuitenkin olevan nousussa. Tuotteiden suoramyynti on lisännyt suosiotaan, erilaiset lähiruokarenkaat, tilamyynti ja torikauppa tarjoavat kuluttajille valinnan mahdollisuuksia, joskin se vaatii viitseliäisyyttä ja aikaa, kun kaikkia tuotteita ei kuitenkaan samalta torilta tai reko-renkaan jakelupaikalta saa. Ketjukaupatkin ovat lisänneet lähituotteiden määrää ja K-kauppa on lisäksi lanseerannut”reiluutuksen”, eli kuluttajan maksaessa tuotteesta hieman ylimääräistä tilitetään tuottajalle enemmän. Ajatus on hyvä, mutta samalla keskusliike toisaalta tunnustaa, että muuten hinnat ovat tuottajalle epäreiluja, mihin pitäisi tulla iso muutos.
Lukuisat kyläkaupat ovat hiipuneet väen vähentyessä ja muuttaessa kyliltä keskustoihin ja autoistuminen on luonut tilauksen isoille marketeille, jotka imevät ostovoimaa pienistä kylä- ja kulmakaupoista. Tämä kaikki lähtee viime kädessä kuluttajista itsestään. Moni sanoo kaipaavansa pieniä kauppoja, mutta ei valitse niitä silloinkaan, kun se olisi mahdollista. Erilaisissa kaupan muodoissa on erilaiset edut, eikä missään ole säädetty, ettei pieni voisi pärjätä, jos edullisimpien hintojen sijaan voi tarjota asiakkaalle muuten hyvän asiointikokemuksen.
Puolen vuosisadan takainen kauppojen paljous ei palaa, mutta toisaalta kysyntä voi muuttua joskus vastavirtaankin. Ruokakaupassa kaikilla on mahdollisuus pärjätä, kun eri tekijöiden työn ja vahvuuksien arvostus saadaan reilusti kohdalleen.
Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi
