Työtehoseura on tutkinut toimihenkilöiden työaikaa ja päätynyt tulokseen, että jopa neljäsosa työajasta kuluu erilaisiin keskeytyksiin. Osa niistä on hyödyllisiä, mutta noin 14 prosenttia keskeytyksistä haittaa työntekijöitä niin, että tehokas työaika vähenee.

Tietotekniikan myötä ihmisten oletetaan olevan yhä taitavampia tekemään useita asioita yhtä aikaa. Toiset tuntuvatkin pystyvän keskittymään ällistyttävällä tavalla vaikka millaisessa hälinässä tahansa.

Töiden jatkuva keskeytyminen kuitenkin syö ihmistä. Varsinaisesta työn alla olevasta asiasta sivuraiteelle eksyminen pakottaa ihmisen palauttamaan itsensä aina takaisin, ja se vie oman aikansa.

Ajatus siitä, että ihminen menee töihin, tekee työnsä ja palaa kotiin viettämään vapaa-aikaa, on yhä useammalle mennyttä aikaa. Kannettavat ja älypuhelimet pitävät huolen siitä, että ihminen voi palata niihin päivän mittaan keskeytyneisiin töihinsä myös illalla ja viikonloppuna kotonaan.

Työn ja vapaa-ajan välinen ero kaventuu kaiken aikaa. Toisille tämä sopii, toisille ei.

Jos kotona saa keskittyä rauhassa, huomaa hyvin nopeasti, miten järkevää etätyön tekeminen on. Samassa ajassa, jonka viettää hälisevässä ympäristössä työpaikalla, saa kotona aikaan huomattavan paljon. Kaikille ei etätyö kuitenkaan sovi, sillä joidenkin ihmisten on hankala tehdä töitä, ellei joku ole ikään kuin katsomassa päältä.

Ihminen on myös laumaeläin, jolle työyhteisö luo turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Suomeen on rantautunut Ruotsista uusi ilmiö: hoffice. Pop up -toimisto tarjoaa tavallisista kodeista yksin työtä tekeville tai sosiaalisempaa työympäristöä kaipaaville ihmisille päivän ajaksi paikan tehdä työtä yhdessä toisten kanssa. Jotta työnteko ei menisi pelkäksi seurusteluksi, työtä tehdään hiljaa kolmen vartin jaksoissa. Jaksojen välillä on vartin tauko. Ennen uuden jakson alkamista osallistujat kertovat toisilleen, mitä ovat saaneet aikaan ja mitä aikovat seuraavan 45 minuutin aikana tehdä.

Mielenkiintoista on, miten ihmiset pyrkivät pois stressaavista työympäristöistä kohti itsenäistä työskentelytapaa, mutta samalla etsivät uusia tapoja tehdä töitä yhdessä.

Pop up -toimistosta voisi ottaa mallia normityöpaikoille. Ennen aikaan pomotason tekijät kytkivät punaisen valon päälle ja sulkivat oven. Avokonttoreiden aikana liikennevaloja ei enää tunneta, mutta jollakin tavalla työrauhaa pitäisi voida pitää yllä kaikissa työpaikoissa, joissa koolla on useita ihmisiä monenlaisten härpäkkeiden äärellä.

Yksi ratkaisu voisivat olla hiljaiset jaksot, jolloin toista ei saa häiritä. Puhelimessa voisi käydä puhumassa neljän seinän sisällä, jotta muiden ei tarvitsisi kuunnella tahtomattaan toisen puheluita. Tauolla voisi piipahtaa vaikka ulkona kävelemässä.

Hyvin tauotettu työ, jossa saa tehdä työtään rauhassa, tuottaa tulosta. Silloin tavanomainen työaika riittää, ja silloin jaksaa myös venyä, kun on venymisen paikka. Jos ihminen käy kaiken aikaa kierroksilla työn takia, kierrokset eivät laannu välttämättä ennen kuin pääsee pitkälle lomalle. Illat ja viikonvaihteet alkavat olla yhtä loman odottamista, ja työ menettää makunsa.

Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi