Kunnat herättävät intohimoja. Vaikka ajatus ei äkkiseltään kuulosta uskottavalta, siltä ei voi välttyä seuratessaan sitä, miten paljon erilaisia toiveita ja myös suoranaisia vaateita kuntien harteille asetetaan.
Nämä aiemmin mainitut intohimot kuntia kohtaan suorastaan pursusivat ilmoille vajaa vuosikymmen sitten, kun Suomessa puuhattiin milloin milläkin nimellä ristittyjä kuntarakenneuudistuksia. Raivokkaita itsenäisyystaisteluja käytiin eri puolilla maata, eivätkä hallituksen ajamat pakkoliitokset onnistuneet. Suomeen jäi vielä yli 300 kuntaa joissain suunnittelupöydissä haaveiltujen alle sadan sijasta.
Mutta mikä on kunta? Monien silmissä sitä symboloivat kunnanvirasto, ehkä siellä istuvat virkamiehet, kuntakeskus tai vaikkapa vaakuna. Viime kädessä kunta on kuitenkin yhtä kuin kuntalaiset. Jo perustuslain 121. pykälän mukaan ”Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon”.
Kuntalaisten osallisuutta korosti myös kunnan muutoksesta väitellyt Tampereen yliopiston tutkija Anni Jäntti, joka puhui Urjalan päättäjille viime viikolla. Hänen näkemyksensä mukaan kunnan rooli on muuttumassa palvelujen tuottajasta entistä enemmän mahdollistajaksi sille, että kunnassa voidaan tehdä erilaisia asioita. Jos kaavailtu sote- ja maakuntauudistus toteutuu, se vain korostaisi tätä muutosta.
Tämä mahdollistajan rooli tulee esille säännöllisin välein jo nyt. Esimerkiksi Urjalassa jäähalli on monelle kuntalaiselle tärkeä harrastuspaikka, mutta kunnalla ei ole ollut sen taustayhtiössä mitään roolia.
Nyt jäähalli kaipaa kuntaa isommin mukaan. Asiaa pohtinee seuraavaksi Urjalan kunnanhallitus, jolle sivistyslautakunta lähetti halliyhtiöltä tulleen yhteistyöpyynnön käsittelyyn.
Lautakunnan näkemyksen mukaan kunnan pitäisi neuvotella, millä tavoin jäähallin kanssa voisi tehdä yhteistyötä. Suomeksi tämä tarkoittaa tavalla tai toisella rahaa.
Kun toiveiden tynnyri kolisee, kunnissa ollaan usein puun ja kuoren välissä. Toiveiden täyttäminen vaatii kompromisseja, mutta myös tiukkoja ratkaisuja. Vanhaa sanontaa mukaillen kumarrus tiettyyn suuntaan näyttää aina pyllistykseltä toiseen. Mutta sitä vartenhan kuntaan on päättäjät valittu. Ratkaisut täytyy pystyä perustelemaan ja elää sen mukaan.
Naapurimaakunnan Kanta-Hämeen kaupunginjohtajat arvioivat tällä viikolla julkisuudessa, että kun tulevassa maakuntauudistuksessa valta viedään, kunnista on tulossa vain lobbareita uusien maakuntien suuntaan. Tällöin toiveiden tynnyri siirtyisi uudelle hallintoportaalle, kauemmas ihmisistä.
Monelle suomalaisille on tärkeää olla kuntalainen, mutta kuinka monesta tulee sujuvasti maakuntalainen?
Iiro-Pekka Airola
iiro-pekka.airola@urjalansanomat.fi
