Syksyn lähtölaukaukset ovat jo kajahtaneet ilmoille ampumaradoilta. Hirvestys- ja peurastuskausi on alkamassa kuun vaihteessa ja mikäli metsästämään halajaa, on plakkarista löydyttävä todisteet hyväksytysti suoritetusta ampumakokeesta. Sorsastamaan on jo päässyt parin viikon ajan.
Metsästyksestä ollaan montaa mieltä, mutta sillä on myös meidän jokaisen arkea koskettava merkitys. Peura- ja hirvikolareiden määrä on suoraan verrannollinen eläinten
määrään.
Urjalassa on tänä vuonna tähän mennessä ollut reilusti yli sata peurakolaria. Eikä ihme, muutaman kymmenen kilometrin matkalla saattaa parhaimmillaan nähdä satakunta peuraa. Peuralaumat ovat pelloilla kuin lehmät laitumilla. Peuralla toki tarkoitan tässä kirjoituksessa Suomen luonnon maahanmuuttajaa, valkohäntäkaurista.
Peurakanta on aina ollut Urjalassa vahva ja nyt se on kasvanut myös muualla Etelä-Suomessa rajusti. Kantojen liiallisen kasvun vuoksi valtio on alkanut jopa rahoittaa riista-aitoja pitkän tauon jälkeen. Aitojen huono puoli on niiden kalleus. Kilometri aitaa maksaa 50 000 euroa ja kolarien estämiseksi aitoja pitäisi pystyttää kymmeniä kilometrejä.
Metsästyslupien lisääminen ja metsästäjien kannustaminen peuratalkoisiin on tehokkaampi keino estää onnettomuuksia. Tänä vuonna Urjalassa on lupa kaataa 1430 peuraa. Koska suositusten mukaan kantaa pitää lähteä rajoittamaan ensinnä vasoista ja naaraista, nousee kaadettujen peurojen määrä reilusti yli kahdentuhannen. Yhdellä kaatoluvalla saa näet ampua kaksi vasaa.
Valkohäntäkauris ei alun perin kuulu Suomen luontoon. Voi vain kuvitella, miten ekosysteemimme olisi lajin seurauksena muuttunut, jos peuroja ei olisi metsästetty lainkaan.
Metsästyksen toinen etu kolarien ehkäisemisen lisäksi, onkin huolehtiminen luonnon monimuotoisuudesta. Vieraslajit syrjäyttävät usein alkuperäisiä eläin- ja kasvilajeja. Tänä kesänä EU:n torjuttavien, haitallisten vieraslajien listaan lisättiin Suomessa esiintyvistä lajeista piisami ja supikoira.
Supikoiran uhka luonnon monimuotoisuudelle on suurin kosteikkojen ja lintuvesien lähellä. Eläin on perso lintujen munille ja poikasille ja ui helposti niiden äärelle. Myös erilaiset taudit, kuten kapi, leviävät supikoiran jalanjäljissä. Näitä kavereita on Urjalassa runsaasti, onneksi täältä löytyy runsaasti myös innokkaita pyytäjiä luolakoirineen.
Mikäli omiin syksyisiin huveihisi ei lukeudu sorkkaeläimen odottelu kyttäyskopissa tai supikoiran hätyyttely luolasta, muista kuitenkin laittaa värikästä yllesi, jos suuntaat metsään vaikkapa muhkea sienisaalis mielessäsi.
Heli Lehtelä
Heli.Lehtela@urjalansanomat.fi
