Urjalalaisen valtuutetun ja kuntavaaliehdokkaan rikostuomio tuli puun takaa. Varmasti siitä on pitäjässä joidenkin seinien sisällä tiedetty, mutta jostain syystä se ei ole tullut julki ennen kuin kuntavaalit olivat jo ennakkoäänestysvaiheessa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tavataan sanoa.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja pahoinpitely. Kylmäävä asia, yksiselitteisesti kauhistuttavaa. Moni kysyy, kuka olisi voinut uskoa. Tosiasia kuitenkin on, että kukaan meistä ei tunne toista ihmistä pohjamutia myöten, vaikka usein haluamme niin sinisilmäisesti uskoa. Silmien sulkeminen on usein myös helpompaa kuin katsoa ja nähdä, mitä ympärillä tapahtuu.
Kunnanvaltuuston kokoonpano on kuva kunnasta pienoiskoossa, samoin kuin eduskunnassa istuu 200 ihmisen otos suomalaisista. Siinä valossa ei ole mitenkään ihmeellistä, että mukaan mahtuu myös sellaisia henkilöitä, joilla on kontollaan rikossyytteitä ja/tai tuomioita.
Se, että luottamushenkilö ja kuntavaaliehdokas tieten tahtoen pimittää tiedon tuoreesta tuomiosta, joka kaiken lisäksi on väkivaltarikoksesta, kertoo sellaisesta asenteesta, jota ei kenelläkään yhteisiä asioita hoitavalla pitäisi olla.
Mikään laki ei velvoita ehdokkaita kertomaan julkisesti syytteistä tai tuomioista. Käytännössä puolueiden paikallisyhdistysten tehtävä on halutessaan selvittää, millaisia ihmisiä ehdolle pyrkii ja
ketkä sopivat puolueen pirtaan. Valokeilassa nyt oleva valtuutettu oli vielä torstai-iltaan saakka paikallisyhdistyksen puheenjohtaja.
Kun on kerran ehdokaslistalle päässyt, siellä pysytään loppuun saakka. Äänestäjien tehtävä on punnita, kenelle äänensä antavat sen tiedon valossa, joka heillä on. Mikä painaa vaakakupissa. Millaisen ihmisen haluan edustavan itseäni.
Kuntavaaleista johtuen uutisointi rikostuomiosta on pyörinyt ehdokkuuden ja luottamuskysymysten ympärillä. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että rikoksella on kohde, uhri, tässä tapauksessa lapsi.
Jokainen voi itse tykönään miettiä, millaisen taakan hyväksikäytön kohteeksi joutuva suojaton alaikäinen kantaa läpi elämänsä.
Kenelläkään ei ole lupaa pilata toisen ihmisen elämää. Kukaan meistä ei ole saanut valtuuksia kajota toisen ihmisen henkeen tai terveyteen, vahingoittaa toista, jotta me itse saisimme tyydyttää mielihalujamme ja purkaa väkivaltaisuuttamme.
Silti kaikkea tätä tapahtuu ja meitä harhautetaan yhä uudelleen uskomaan ihmisiin, jotka tuomittavat tekonsa meiltä pimittävät.
Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi
