Meneillään olevan sote-uudistuksen säästötavoite on kolme miljardia euroa vuodessa. Sen pitäisi kertyä, kun hallintorakenteita muutetaan, hoitoa keskitetään ja erikoistumista sekä kilpailua lisätään. Säästötavoitteesta on esitetty paljon hyvin perusteltuja epäilyjä, ja tehostamisen arvellaan tuovan tavoitellusta säästöstä ehkä vain puolet.
Sosiaaliturvajärjestelmän kestämättömät kustannukset ja
meneillään oleva uudelleenlinjaus ovat kirvoittaneet hiljalleen enemmän
avauksia myös siitä, mikä on jokaisen oma vastuu onnestaan sekä
terveydestään. Sote-uudistuksen yhteydessä muotoillaan palvelulupausta
siitä, mitä kansalaiselle taataan erilaisissa tilanteissa. Kun rahaa ei ole,
kaikkea ei voida hoitaa. Jos siis potilaan vaivat tai vammat ovat selvästi
seurausta haitallisista elämäntavoista tai omasta huolimattomuudesta,
pitäisikö hoitoon pääsyä rajoittaa tai kustannuksia sälyttää
kansalaiselle itselleen?
Asian ongelmana on määrittely. Esimerkiksi alkoholin,
tupakoinnin tai liikalihavuuden haittojen hoitokustannuksia on esitetty
siirrettäväksi enemmän potilaalle. Kuitenkin näissä on kysymys
riippuvuuksista, joiden on todettu ainakin osin johtuvan geeneistä, ei vain
omista valinnoista. Joka tapauksessa päihteiden käyttö, liikunnan
laiminlyönti ja huonot ruokailutottumukset altistavat faktisesti
terveysongelmille. Valistusta oikeiden valintojen tekemiseen annetaan kaikissa
elämänvaiheissa, mutta kehittyvä lääketiede ja yhteiskunnan totutusti laaja
vastuu passivoivat helposti ponnisteluissa oman terveytensä eteen, ainakin
ennen kuin vakavammat ongelmat osuvat omalle kohdalle.
THL on tutkinut suomalaisten aikuisten elintapoja
vertailukelpoisesti vuodesta 1974 alkaen. Monella mittarilla ne ovat parantuneet
selvästi tähän päivään tultaessa. Yhä useampia vaivoja osataan myös
hoitaa, mutta rahanpuuttessa olemassa olevien hoitomuotojen tarjoamista voidaan
joutua tulevaisuudessa rajoittamaan. Rahoitusvajeen ratkaisuksi on myös
esitetty asiakasmaksujen korottamista ja porrastamista tulojen mukaan.
Kuitenkin, kun on tutkittu, että elintavat ovat – yhtäläisestä
terveystiedosta huolimatta – yleensä terveellisemmät ylemmissä
koulutusryhmissä, olisi laskujen kasaaminen parempituloisille melko epäreilua
oman vastuun näkökulmasta.
Julkista terveydenhuoltoa ja sen saatavuutta arvostellaan
herkästi. Pienissä kunnissa saatavuus ei sote-uudistuksen jälkeen
todennäköisesti ainakaan parane. Se osaltaan korostaa yksilön omaa vastuuta
terveydestään, vaikka isot muutokset ajattelussa tapahtuvat hitaasti.
Vaikutukset syntyvät kuitenkin arjen pienistä valinnoista, jotka eivät usein
maksa mitään, vaan jopa säästävät omaa rahaa. Sen pitäisi motivoida
kaikkia.
Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi
