Kunta ja valtio, eli me kaikki, elävät pääasiassa verotuloilla. Kunnallisvero koskee kaikkia ja sitä pidetään usein merkittävänä tunnuslukuna kunnan taloudellisesta tilasta.
Näin osin onkin, mutta samalla äyrin takana on monimutkaisempi järjestelmä tasaamassa ihmisten ja yritysten keskittymässä sekä mahdollistamassa erilaisten kuntien elinkelpoisuutta.
Urjalalaiset ovat olleet pitkään tuon systeemin hyötyjiä, ja tämä on entisestään korostunut taantuman aikana, vaikka valtionosuuksia samalla onkin leikattu. Kuntaliiton tuorein tilasto aiheesta, ”Kuntien verorahoitus vuonna 2014 Manner-Suomessa” kertoo muun muassa siitä, miten paljon verotuloeroja kuntien välillä tasataan. Kyseisenä vuonna Urjalassa verotulot olivat 3 341 euroa asukasta kohden, ja tätä vastaan kunta sai 606 euroa per asukas tasausta verotuloihin valtionosuuksissa. Akaa sai tasausta puolet vähemmän, mutta esimerkiksi Pirkkala menetti valtionosuuksia 252 euroa kun heidän asukaskohtainen verokertymänsä oli yli 4 200 euroa, siis kirkkaasti maakunnan keskiarvon yläpuolella.
Keskimäärin Suomessa kunnat menettivät tasauksessa yhdeksän euroa per asukas, eli aika tasan tällä tavoin rahat jaetaan.
Valtio siis pitää huolta omistaan, eli systeemi on rakennettu huomaamaan ja sietämään erilaisia tilanteita ja olosuhteita eri puolilla maata. Järjestelmä tasaa niin ansioverotuksen eroja kuin esimerkiksi erilaisia yhteisöverokertymiä eri kunnissa.
Suurimmat menettäjät ovat Kauniainen, Espoo ja Helsinki. Ne on helppo mieltää paitsi monien hyvätuloisten asuinkunniksi, myös isojen yritysten kotipesäksi. Yhteisöveroja kuitenkin tasataan niinikään eri kunnille, joskin yhdenkin yrityksen menestys voi jollakin pienelläkin paikkakunnalla nostaa yhteisöverotuottoa selvästi.
Yritysten verot ovat yleensä puheissa silloin, kun niitä syytetään tulojen siirtämisestä kevyemmän verotuksen maihin ja verojen pakoilusta. Tämä onkin kansainvälistyvien yritysten kohdalla ongelma, johon pitäisi löytää kansainvälisesti nopeasti keinoja. Kuitenkin samaan aikaan lukuisat yritykset maksavat kiltisti Suomeen veroa. Tämä vero on merkittävä osa kuntien ja valtion rahoitusta, jota vastaan yrityksillä on kansalaisten tapaan oikeus vaatia myös palveluita. Kuntien pitääkin pitää huolta yrityksistään. Paikalliset menestyvät firmat tuovat useimmiten rahaa pitäjään kahta kautta: yhteisöveroina sekä paikallisten työntekijöiden tuloveroina.
Parhaimmillaan yritykset toimivat laajalla alueella tai peräti kansainvälisesti, jolloin rahaa virtaa kotikuntaan nimenomaan sen rajojen ulkopuolelta. Lista Urjalan yhteisöveron maksajien kärjestä osoittaa, että tällaisia yrityksiä on Urjalassakin. Muun muassa kuorma-auton koreja valmistava I. Laurell sekä elektroniikkatuotteita myyvä ja maahantuova AME-Products hyödyntävät toiminnassaan kotimarkkinoita laajasti, mutta veroillaan hyödyttävät nimenomaan eniten Urjalaa. Ja onhan Urjalan Osuuspankin asiakkaista ja omistajista yhä useampi ulkopaikkakuntalainen, mikä on nykyään myös paikallispankin menestyksen edellytys.
Urjalan kirstunvartija sanoo, että jos uusia isoja investointeja ei käynnistetä, nykyisen veroäyrin pitäisi riittää yhtenäiskoulun maksuun. Se on sitten valtiosta kiinni, paljonko meille muiden kakusta hyvää riittää.
Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi