Ja kun ahdistaa, on helppo jäädä vapaalla tuijottamaan kotiin kattoa. Sohvalla makaaminen on jotenkin helpompi perustella itselleen kuin se, että kannattaisi vetää kengät jalkaan ja se aina pätevä tuulipuku ylle ja lähteä ulos. Kävelemään, juoksemaan, pyöräilemään, ottamaan ylipäätään happea.

Jos ulkoileminen ei innosta, voi aina harrastaa sisäliikuntaa yksin tai porukalla. Sisällä saa veren kiertämään niin halutessaan yhtä lailla.

Mitä hikisempää liikuntaa, sitä paremmin pää tuntuu nollautuvan. Leppoisammankin liikunnan jälkeen murheet tuntuvat jotenkin kutistuneen ja mielessä pyörineet ajatukset keventyneen.

Liikunta selättää alakulon. Se on varmasti hyvästä myös niille, jotka kärsivät masennuksesta, joka on vakava sairaus. Miten masentunut saadaan liikkumaan ja oivaltamaan liikunnan ilo ja hyöty, on toinen juttu. Siihen tarvitaan luultavasti jotakuta toista ihmistä, joka onnistuu houkuttelemaan kaverin ulos kotinurkista.

Suomessa sadattuhannet ihmiset syövät masennuslääkkeitä. Osa tarvitsee niitä todella vaikean sairauden hoitamiseen, mutta suuressa joukossa on luultavasti niitäkin, jotka voisivat päästä lääkkeistä elämäntapoja muuttamalla. Siinä muutoksessa luonnossa liikkuminen voisi varmaan olla yksi tekijä, joka saisi elämän maistumaan taas mielekkäämmältä.

Liikuntaankin liitetään nykyään ulkonäköpaineita, mutta ei liikkuminen ole mikä vaate- eikä asustekysymys. Mutta jos toisaalta sävy sävyyn viritetty ulkoiluasu ja jalkineet saavat ihmisen helpommin ulos, mikäs siinä. Samaa tarkoitusta voivat palvella myös erilaiset härpäkkeet sykemittareista askelia kirjaaviin rannekkeisiin.

Kun syksy toden teolla alkaa, kannattaa ulos mennessään satsata ainakin otsalamppuun ja heijastimiin. Silloin näkee ja tulee varmasti nähdyksi.

Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi