Armi kuikuilee tulijaa pienen, tummanpunaisen villan oven takaa. Hänestä on tullut joulun alla pikku talon emäntä. Talon on rakentanut kodin pihapiiriin Armin isä Aaro. Naisväki, Armi ja äitinsä Heidi, on tehnyt osansa: yrittänyt vaikuttaa – tuloksetta – sisäseinien väriin, joksi valikoitui Aaron ehdottama hento vaaleanpunainen, penkonut vanhoja huonekaluja ja tavaroita mummilan vintiltä ja maalannut niitä seiniä.

Armi myhäilee ja antaa äitinsä toimia puhenaisena. Selviää, että taloa rakennettiin aika pitkään. Homma alkoi keväällä korona-ajan puhteena. Pikku talosta haluttiin perheen kotina toimivan vanhan torpan tyyliin sopiva. 

Ja sellainen siitä tuli. 

Armilla on unelma

Äiti paljastaa, että Armilla on suunnitelma. 6-vuotias haluaisi pitää villassa kahvilaa. Sitä varten tarvittaisiin myyntitiski. Nyt talossa on sivusta vedettävä sänky, pöytä ja tuolit sekä jouluista tavaraa tontuista kaneihin. Pöydällä odottaa kahviserviisi, joka sekin on vuosikymmenten takaa. Talossa ei ole muuta uutta kuin tähdet ikkunoissa.

Siinä kahvilavisiossa on Armin mukaan kuitenkin pikku mutta. Äiti kertoo Armin pohtineen ääneen, että kahvilassa ei ehkä ole kovin paljon myytävää, sillä hän saattaa syödä herkut itse ennen kuin paikalle ehtii yhtään asiakasta.

Armi on kova leipomaan. Hän on jo leiponut mummun kanssa pipareita. Leipomispuuhissakin taikina usein kutistuu, sillä Armi tykkää leivonnaisista myös raakana.

Mummi antaa Armin pilkkoa vihanneksiakin veitsellä, äiti paljastaa. Jokin äänensävyssä kertoo kuulijalle, että moinen hurjastelu vähän kauhistuttaa häntä.

Montako mahtuu sivustavedettävään?

Armi ei ole vielä yöpynyt pikku villassa, mutta hänen kumminsa ovat testanneet yöpymisolosuhteet. Makuupusseissa vietetty yö oli kuulemma sujunut hyvin, joten voi arvata, että yöpyjiä siunaantuu lisää.

Armin vuoro nukkua pikku talossa on keväällä, kun sää lämpenee. Hän ei vielä tiedä, kenen kanssa aikoo sivustavedettävässä nukkua. Ehkä siihen mahtuu jopa koko perhe.

– Sänky on kamalan kapea, mutta siinä on pariskunta joskus nukkunut toistensa kyljessä kiinni. 

Kaikkea ei voi paljastaa

Joulu on ihan juuri. Jo pari viikkoa ennen Armi kertoo nähneensä tontun, joka vain vilahti menemään. 

Äiti kertoo, että pihapiirissä elelee varmuudella pari pientä tonttua: saunatonttu ja tallitonttu. Hänen mielestään ei ole ollenkaan sanottua, etteikö villaankin voisi jossain kohtaa ilmestyä asumaan pieni tonttu.

Joulupukki on saanut Armilta huomattavan pitkän kirjeen, jonka sisällöstä hän tietysti vaikenee, sillä se ei todellakaan kuulu paikallislehden lukijoille, mitä hän on joulupukille kirjoittanut. Joku raja pitää paljastuksissakin olla.

Joulupukin apulaiset ovat kuitenkin syynänneet kirjeen tarkkaan läpi hyvissä ajoin ja tulleet siihen tulokseen, että toivelista sisältää sellaistakin, mitä joulupukki ei ehkä kykene Armille tuomaan.

Ja varmaankaan joulupukki ei poikkea Urjalankylässä ollenkaan sisällä, sillä hänhän on aika vanha ja kuuluu taatusti riskiryhmään, jota kaikin tavoin pitää koronatartunnalta ja muilta kauheuksilta varjella. 

Lahjat pitää hakea varmaan porstuasta tai pihamaalta.

Jonossa joulukirkkoon

Armin äiti arvelee, että joulukirkko pidetään heillä tänäkin vuonna lampolassa, jossa on neljä asukkia. Siellä voi katsella seimen lasta ja kuunnella jouluevankeliumin.

Armi on miettinyt tätäkin. Lampolaan voi hänestä hyvin mennä pienellä joukolla jonossa. Välimatka syntyy kuin itsekseen, kun ojentaa kätensä ja hipaisee edellä kävelevää.