Urjalan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Tero Saarikko kertoo, Urjalasta on kuluneen vuoden aikana tehty noin 50 havaintoa susista. Havaintomäärä on Saarikon mukaan kasvanut edellisvuodesta.

– Yksilömäärää on kuitenkaan vaikea sanoa. Alueella ei ole ollut pesivää susiparia, joten todennäköisesti yksilöt ovat Punkalaitumen susia, jotka ovat liikkuneet Urjalan puolella, Saarikko toteaa.

Valtaosa havainnoista on näköhavaintoja. Lisäksi on tehty muutama riistakamera- ja haaskahavainto.

Susia seurataan DNA:n avulla

Luonnonvarakeskus (Luke) aloitti marraskuun alussa valtakunnallisen susien DNA-seurannan. Ulostenäytteisiin perustuva DNA-seuranta pyrkii kartoittamaan suden yksilömääriä sekä reviirialueita. DNA:n perusteella kyetään muun muassa tunnistamaan näyteaineistosta lähisukulaiset ja siten päättelemään, onko reviirille syntynyt uusia pentuja.

– Seurannalla on hyviä tuloksia laumojen koon seurannasta. Ainoa vaikeus on lumen puute ja lämpimät ilmat – ulostenäytteet tulisi saada pakastettua mahdollisimman nopeasti, jotta DNA saadaan talteen. Lisäksi lunta tarvittaisiin, jotta päästään seuraamaan jälkiä, Saarikko pohtii.

Vapaaehtoisten keräämät näytteet toimitetaan jokaiselle keräysalueelle nimetylle vastaavalle, joka toimittaa ne eteenpäin Lukeen. Urjalassa näytteistä huolehtii Sisko Hakala.

Metsästyskoirien vahingot harvassa

Luke kertoi viime viikolla, että se luopuu myös tänä talvena susien pannoituksesta. Ilmoitus on herättänyt vastustusta metsästäjissä, jotka pitävät pannoitusta tärkeänä turvallisuustekijänä metsästyskoirien kannalta.

– Urjalassa ei ole juuri sattunut vahinkoja koirille. Suden ravintotilanne on täällä erilainen kuin pohjoisessa, sillä tarjolla on peuroja, kauriita ja rusakoita. Lisäksi haukkuva koira voi tuntua sudesta myös uhalta, Saarikko toteaa.