Pentinkulman päivillä sukelletaan kirjallisuuden kautta sadan vuoden takaisiin tapahtumiin ammentaen useista eri näkövinkkeleistä, mutta tarjolla on myös muita festivaaleja niin bluesin kuin vaihtoehtotaiteidenkin ystäville, konsertteja laidasta laitaan sekä kotoista kesäteatteria. Karjalaista kulttuuria vaalitaan Muolaa-juhlassa ja Menosissa matkataan kaikkiin maakuntiin yhteislaulun kautta.

Viime viikon lukijan kysymyksessä tiedustelimme, mikä lukijoidemme mielestä on parasta kesäkulttuuria. Kaikki vaihtoehdot saivat mukavasti vastauksia. Erilaisilla tapahtumilla on takuuvarmat kävijänsä, mutta monien mielestä mölkky ja tikanheitto tekevät kesän.

Kulttuuri on hankala käsite. Laajimmillaan ajatellen se kuvaa kaikkea olemista. Olen useasti pohtinut, että suomalaisten kesäinen ja talvinen kulttuuri eroavat huomattavasti toisistaan paitsi järjestettyjen tapahtumien runsauden suhteen, myös ihan olemisen tasolla.

Kesällä suomalaisesta kuoriutuu seurustelija. Päivät kuluvat perheen kanssa mustikkametsässä ja uimarannalla. Iltoja istutaan ystäväporukalla ulkosalla grillaillen ja ehkä juuri tikkaa heitellen.
Tankataan D-vitamiinia talvea varten, kun aamulla töihin tullessa ja iltapäivällä sieltä lähtiessä on jo pimeää ja takkatuli houkuttelee kummasti enemmän kuin ulkona oleskelu.

Perinteisesti luonto ja kulttuuri on käsitteinä asetettu vastakkaisiksi toisilleen. Vastakkainasettelu pätee meillä Suomessa huonosti. Kesäisten ulkoilumaratonien myötä luonto tulee lähelle suomalaista. Erilaiset tapahtumatkin järjestetään usein ulkosalla luonnonhelmassa.

Tänä kesänä luontoihmiset ovat ihmetelleet ampiaisten paljoutta ja kasvien helteenkestävyyttä. Huolta on aiheuttanut sekin, miten villieläimet pärjäävät vähän veden kanssa.

Tulevana viikonloppuna luontoihminen hurmioituu lepattelevista nahkasiivistä ja osallistuu valtakunnalliseen lepakkobongaukseen.

Ja huomenna, perjantaina hän kohottaa viimeistään puoli yhdeltätoista illalla katseensa kohti taivasta. Hän havainnoi, kuinka kuun ollessa lähellä ratansa kaukaisinta pistettä ja kulkiessa lähes keskeltä Maan varjokartiota, syntyy vuosisadan toiseksi pisin kuunpimennys. Täydellisen pimennyksen kesto on huikeat tunti ja 43 minuuttia. Tunnelmaan sopivat täydellisesti kohtalokas tangomusiikki ja pari erää mölkkyä.

Sellainen on suomalainen: luontoihminen ja kulttuuri-ihminen.

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi