Abiturienttien viimeisen koulupäivän ohjelma oli ennalta määrätty: penkkarit.

Päivän adjektiivi oli vielä hakusessa. Hiukan puristamalla päivän päätähdiltä irtosi pari ehdotusta torstain 5. helmikuuta laatusanaksi. Toiveikas. Värikäs.

Haikeaa ei tänä vuonna edes pyynnöstä kuultu.

VÄINÖ Linnan lukiossa penkkaripäivä tarkoitti perinteisiä menoja. Ensin kylvettiin karkkia luokkiin, sitten kahviteltiin ja kakuteltiin. Valokuvauksen jälkeen päästiin kiinni abijuhlaan, mikä tarkoitti koottuja kommelluksia ja muuta kivaa.

Aika vähällä opettajat tänä vuonna pääsivät. Kuittailu ei ollut kovin pahaa, mitä nyt opettajien ajotyyleistä hiukan.

KAIKKI juhlassa paikalla olleet saivat vuorollaan aplodit.

– Annetaan abeille. Opeille myös, kun ootte kestäneet meitä. Kaikille, jotka olette tulleet meidän juhlaan. Ja menkööt noille pienillekin, joilla on vielä niiiin paljon koulua jäljellä, juhlaa juontanut Aape Rytky kannusti.

Rytkyltä heltisi koululle loistavat arvosanat.

– Hyvä juttu kun on pienet ryhmät ja tuntee kaikki, niin on yhteisöllisyyttä. Ja on voinut saada täsmäopetusta, Rytky kiitteli.

JOS jossain vaiheessa tuntui ettei koulu pääty koskaan, niin sitten viimeinen päivä olikin yhtäkkiä käsillä. Päivän teemana oli nostalgia, joka palautti muistoissa ja asuissa mietteet muun muassa Smurffeihin, Muumeihin ja Kummeli-hahmoihin.

Urjalalaisiin penkkariperinteisiin kuuluu tapa kantaa abit ulos koulusta. Niin tänäkin vuonna. Pihalle häädetyt koulunsa päättävät siirtyivät sujuvasti kuorma-auton lavalle ja edelleen penkkariajelulle torvet soiden.

Laitojen lakanoissa otettiin kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin:

SITTEN piti lähteä. Yleisö hurrasi ja keräsi karkkia talteen. Abit huiskuttivat.