TOIMITTAJALTA

Pirhaa ei kiinnosta, ketä kiinnostaisi?

Kunnat olivat kaukaa viisaita tarjotessaan ikäihmisten kuntouttavaa päivätoimintaa. Kyseessä ei ollut eikä ole lakisääteinen tehtävä. Kunnissa kuitenkin nähtiin, että pieni panostus maksaa itsensä takaisin, kun ihminen jaksaa paremmin. Siten raskaiden palveluiden käyttö siirtyy tuonnemmaksi ja niitä tarvitaan lyhyemmän aikaa. Samalla asiakkaille päivätoimintaan pääsy on viikon kohokohta, ja omaishoitajille se tarjoaa ansaitun vapaahetken.

Koronan aikana monien ikääntyneiden toimintakyky heikkeni, kun päivätoimintaan ei päässyt. Toisin kuin korona-aikaan, nyt tarjolla on suunniteltua teknologian käyttöä improvisaation sijaan. Mutta kuinka paljon sillä voi korvata kasvokkaista yhdessäoloa? Yksi päivätoiminnan suurista asioista on sosiaalinen kanssakäyminen. Jokainen jonkinlaiseen korona-ajan etäjuhlaan osallistunut voi arvioida, kuinka mielekästä ruudun läpi tapahtuva ihmisten ”tapaaminen” on.

SUURIN ongelma on, ettei ikäihmisten päivätoiminta kuulu oikein kenellekään, se kun ei ole lakisääteistä. Tämä näkyy myös Pirhan työryhmässä, jossa on edustus kuntien lisäksi seurakunnista ja järjestöistä. Kuka ottaisi homman vetääkseen, kun Pirhaa se ei kiinnosta?

Soisi kiinnostavan, sillä tämä säästö tulee vielä kalliiksi nopeasti kohoavina erikoissairaanhoidon ja raskaan palveluasumisen kuluina. Puhumattakaan yleisen pahoinvoinnin lisääntymisestä niin asiakkaiden kuin omaishoitajienkin keskuudessa.

Tuukka Olli