Siinä se on. Satojen työtuntien ja vähintään sataprosenttisen sitoutumisen tulos: mopo, joka lähtee Urjalasta maaliskuun lopulla American Car Showhun näytille. Mitä todennäköisimmin kyseessä on Urjalan ensimmäinen tuning-mopo Helsingin Messukeskuksessa koskaan. Hieno saavutus!

TEKIJÄ on Rasmus Paasisalo, 15, joka kertoo nyt ajoneuvon historian ja projektinsa vaiheet.

Kyseessä on Skyteam Manki. Se on esikuvansa, legendaarisen Honda Monkeyn kiinalaiskopio, moottoriteholtaan 50-kuutioinen menopeli.

Alkuperäisestä tehdasversiosta ei ole juuri mitään jäljellä enää sen jälkeen, kun mopo siirtyi Rasmuksen omistukseen kolmisen vuotta sitten.

– Manki oli ennen isovanhempieni luona. Ajelin sillä siellä jo joskus eka- tai tokaluokkalaisena. Kun täytin 12, sain mopon synttärilahjaksi, hän kertoo.

Mopo on viime vuosien aikana purettu kaksi kertaa osiin muodonmuutosta varten. Halu tuunata moposta omannäköinen oli vahva, vaikka tietämys oli alkuun vähäistä. Piti opetella ja se tapahtui lähinnä kokeilemalla. Eka versio ei ollut Rasmuksen mielestä vielä hyvä.

– En ollut siihen tyytyväinen. Halusin laittaa mopon kunnolla hienoksi, hän sanoo.

NIINPÄ ajopeli meni viime syksynä uudestaan osiksi. Alkoi projekti, jonka lopputulos noteerataan nyt valtakunnan mittaisessa messutapahtumassa ensi viikonloppuna.

–  Kun koulut viime vuonna alkoi, purettiin vaan kaverin kanssa mopo yhtenä päivänä osiin. Kaksi tuntia meni, että se oli palasina runkoon asti.

Alkoi työ kohti uutta versiota. Mopon kaikki osat on hiottu käsin viimeisen päälle huolella kotipihan verstaassa. Kova motivaatio vei välillä ajantajunkin: kuusi tuntia saattoi vain kadota jonnekin. Arki-iltaisin tuli talosta sisältä viestiä, että nyt pitää lopetella, kun kouluhommatkin pitää hoitaa.

Verstaalla viihtyivät välillä muutkin.

– Täällä on hengattu porukalla kavereitten kanssa ja juteltu samalla kaikkee. Nyt on vähän sellaista kun mopo on valmis, että mitä oikein tekisi, Rasmus sanoo ja pyyhkäisee maalipintaa sormellaan. Tankki kiiltää tahrattomana. Kyljessä lukee Herkku.

ALKUPERÄISTÄ mopossa on enää runko, tankki ja sivukoppa. Takahaarukka on vaihdettu neljä senttiä alkuperäistä korkeammaksi ja iskarit uusittu. Ei ota enää ihan joka töyssyyn!

Keula on USD-mallinen (ylösalaisin, ”upside down”). Se on normikeulaa jäykempi ja myös mukavampi ajaa.

Rumpujarrun Rasmus on korvannut levyjarrulla, joka on iso ja olennainen muutos. Levyjarru on selkeästi tehokkaampi ja turvallisempi kuin alkuperäinen rumpujarru. Ei siis vain ulkonäkö vaan ajettavuus myös.

KUN Herkkua tutkii lähtietäisyydeltä, näkee monia hienoja yksityiskohtia. Kaikki vaijerit on päällystetty, paikallisena työnä teetetty nimitarroitus nappivalinta. Niin on myös värivalinta, punainen. Se ei ole mikä tahansa sävy, vaan huolellisen harkinnan tulos.

– Punainen on mun lempiväri, mutta tämä sävy on salaisuus, jota en paljasta. Isälle sen verran terveisiä, että auttoi maalaushommissa kun on niitä itsekin tehnyt. Ruiskumaalaus tehtiin vanhassa rekkamaalaamossa täällä Urjalassa.

Metallinhohtoinen väri elää valaistuksen mukaan. Hämärässä tallissa tummahkolta näyttävä sävy hehkuu kirkkaammassa valossa kuin liekehtien, aina katselukulman mukaan.

LAMPUT, kahvat, lokasuojat, renkaat, satula, kaikki on uutta. Väritys on punaisen ja mustan yhdistelmä tavalla, joka on juuri sopivasti hieno, mutta ei lyö yli. Mitään glitterkimalluksia ei tästä moposta löydy.

– Kaikkein tyytyväisin olen kyllä väriin ja maalaukseen. Hiomisessa ja pohjamaalauksessa ei ole oikaistu yhtään.

Mopo on nyt messukuntoon kiillotettuna kuin pakasta vedetty, mutta käyttöön se tulee.

– Kyllä tällä kehtaa ajaa, Rasmus sanoo. Hän suorittaa juuri mopokorttia. Kun se on taskussa ja kesä edessä niin… Vielä kun kesätyöhaussa tärppäisi, saisi tienestiä (eli bensarahaa).

RAHAA on mopoonkin mennyt. Kokonaiskustannus oli noin 1500 euroa, jonka Rasmus hankki kesätöillä, ostamalla mopoja romuna ja välittämällä niitä eteenpäin sekä käyttämällä jonkin verran rippijuhlarahoja.

– Tää oli sellainen opetus, että jos jotain haluaa, niin sen eteen pitää tehdä jotain. Sen takia osaan arvostaa tätä nyt tosi paljon.

Niin paljon, että Rasmus arvelee pitävänsä mopon itsellään koko loppuelämänsä. Tunnearvo on niin suuri, että vaikka saisi kymppitonnin heti kouraan, mopo ei vaihtaisi omistajaa.

Tekemisen opettelu ei ollut aina helppoa. Pienikin homma saattoi välillä kiristää hermoa. Yksi sellainen oli ihan viime vaiheissa tehty ketjulukon kiinnitys, kun pihdit luistivat ja tunti meni kiroillessa. Sitten napsahti kiinni: onnistuminen! Yksi lisää.

–  Kai mun kärsivällisyys on kasvanut, Rasmus arvelee.

MANKI on nyt valmis messumatkalle. Paikka heltisi hakemuksella, jonka Rasmus lähetti järjestäjille viime syksynä. Vastaus tuli vuodenvaihteen jälkeen ja on tuunaajan täyttymys, koska hakijoita oli paljon.

American Car Show järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 29.–31. maaliskuuta. Manki matkaa Urjalasta peräkärryssä Rasmuksen kaverin Samu Mäkisen tekemässä kuljetustelineessä. Renkaat on suojattu cielä muovein, eikä mopolla ajeta metriäkään ennen tähtihetkeä.

Yleisö voi äänestää voittajia eri näyttelyosioissa. ’’Herkku’’ on mukana Mopo Tuningissa, jonka tapahtumajärjestäjä lupaa olevan ’’yksi kiehtovimmista näyttelykokonaisuuksista, sillä se esittelee erityisesti nuorten rakentajien luovuutta ja taitoa’’.

Rasmus Paasisalon tyylinäytettä voi äänestää netissä numerolla 5568. Pääset äänestämään TÄSTÄ.