Antti Saha asuu nykyään Helsingissä vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Urjalassa hän vierailee kuitenkin toistuvasti. Mitä olisi juhannus ilman käyntiä Urjalan torilla?
Täältä Pohjantähden alta Anu Salo

Urjalasta nousu-uralle Nordeaan

Nordeassa nousseen Antti Sahan asiakkaana on muun muassa Suomen valtio

Urjalan vesitornin varjossa on kasvanut todistetusti ainakin yksi hyvin menestyvä pankkimies. Hän on Antti Saha, joka aloitti Nordean Suomen suurasiakkaista vastaavana johtajana tämän vuoden alussa.

– Olen ollut Nordealla pian 20 vuotta ja siitä suurimman osan pääomamarkkinatoiminnoissa. Tämä on tarkoittanut pääosin velkarahoituksen järjestämistä suurimmille yritys- ja instituutioasiakkaille, Saha avaa työnsä luonnetta.

Viimeiset vuodet hän on vastannut Pohjoismaisesta pääomamarkkinarahoituksesta ja tämän vuoden alusta siis Suomen suurasiakkaista – joukossa muun muassa Suomen valtio.

 

”VESITORNIN varjossa’’ tarkoittaa omakotitaloa Kalliotiellä Laukeelassa. Antti Saha syntyi vuonna 1980 Heikki ja Marja-Terttu Sahan esikoiseksi. Sisarukset syntyivät 1987, 1991 ja 1994. Vanhemmat toimivat Urjalassa lääkäreinä 1980-luvulla ja myöhemmin Tampereella Taysissa.

– Vanha kotitalo on edelleen vanhempieni omistuksessa Urjalassa. Keräännymme sinne muun muassa jouluna sisarusten ja heidän perheidensä kanssa, Saha kertoo.

Hänelle lapsuus Urjalassa merkitsi koulunkäyntiä Kirkonkylän ala-asteella, sitten yläasteella ja lukiossa Huhdissa. Monet luokkakaverit olivat samalla luokalla kaikki 12 vuotta.

– Tällaisia yhteisiä polkuja ei kaupungeissa yleensä taida tavata, Antti Saha arvelee.

Vapaa-aikaa täytti vahvasti urheilu Urjalan Palloseurassa ja muissa urheiluseuroissa sekä kaveriporukoissa.

– Kaikkea pelattiin, missä oli pallo. Muistan lämmöllä esimerkiksi pingiskerhon, joka oli samalla nuorison kokoontumispaikka. Uusi urheilukenttä valmistui kun olin lapsi. Meillä oli käytettävissä koko Lounais-Hämeen alueen hienoin jalkapallokenttä, Saha hehkuttaa.

Aikaa vietettiin paitsi kentällä, myös korkeushyppypatjalla makaillen. Kentänhoitajan valvovaa silmää välttäen.

 

LÄMPIMIIN muistoihin kuuluu myös lastenhoitaja Anneli Kuisma, josta tuli myöhemmin Urjalan seurakunnan suntio. Hän luki Antille ääneen varmaan satoja kirjoja, ja poika kuunteli kiitollisena.

– Aikansa äänikirjaratkaisu siis. Olinkin ehkä ennemmin kuuntelutoukka kuin lukutoukka, mutta kirjat kiinnostivat joka tapauksessa paljon. Kuuntelemisen tärkeä taito vahvistui siinä ohessa.

Päämäärätietoisuus oli jo varhain vahva luonteenpiirre. Antti Saha muistaa olleensa koulussa varsin suorituskeskeinen.

– Ja muutenkin. Samalla olin myös hyvin sosiaalinen. Naapuruston kavereiden lisäksi vietin paljon aikaa Kuusitiellä. Onkohan se Kuusikuja nykyään? Siellä asui joka tapauksessa paljon samanikäisiä kavereita. Loma-aikoina myös serkut olivat tärkeää seuraa, Saha muistelee.

 

TIE vei peruskoulun jälkeen Väinö Linnan lukioon, joka oli nuoren miehen mielestä laadukas. Etenkin matematiikanopettaja Matti Antikainen ja äidinkielenopettaja Aulikki Jalava jäivät mieleen. Monet samalla luokalla olleet kirjoittivat hyviä tuloksia yo-kirjoituksissa.

– Monet myös jatkoivat insinööriopintoihin Tampereelle. Minua kaupallinen ala viehätti enemmän. Jatkoin heti lukion jälkeen kauppakorkeakouluun Turkuun.

Yliopistossa rahoituksen ja laskentatoimen kokonaisuudet tuntuivat omimmilta. Opiskelun lomassa Saha työskenteli insinööritoimistossa. Opintojensa loppuvaiheessa hän sai sähköpostia Nordeasta. Pieni trilleri tulevaisuuden työuran kannalta oli, että pankin viesti lipsahti ensin roskakoriin.

– Kävi ilmi, että yliopiston professori oli vinkannut nimeni, minkä vuoksi sain Nordealta sähköpostikyselyn. Olin tuon viestin työpäivän aikana ajatuksissani poistanut, mutta illalla se palasi mieleeni ja kävin roskakorista sen kaivamassa. Sillä tiellä olen edelleen. Eli sattumaa ja hiukan jotain muutakin, Saha arvelee työuransa sytykkeeksi.

 

TURUSSA vietettyjen opiskeluvuosien jälkeen Saha muutti Helsinkiin vuonna 2004 aloittaakseen Nordean palveluksessa. Koti on edelleen Helsingissä, mutta perheen kanssa liikutaan paljon myös Uudenmaan ulkopuolella.

– Muutama vuosi sitten hankimme viikonloppukodin Hattulasta, jossa vietämme suurimman osan viikonlopuista ja lomista. Sieltä on noin tunti Helsinkiin ja 45 minuuttia Urjalaan ja Kylmäkoskelle, jossa vaimoni vanhemmat edelleen asuvat.

Antti Sahan perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi lasta: 8-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö. Vaimo Laura oli samalla luokalla lukiossa. Nykyisestä avioparista oli jopa yhteinen juttu Urjalan Sanomissa yo-kirjoitusten jälkeen.

Lasten harrastukset sekä Hattulassa vietetty aika rytmittävät työn ohessa elämää sopivasti, mutta mies yrittää yhä sovittaa pallopelejä sopiviin väleihin. Nykyään lähinnä tennistä ja kesällä hiukan golfia.

Matkailu kiinnostaa myös. Se on samalla perheelle tärkeää yhteistä aikaa.

– Omassa lapsuudessa kertyneet muistot matkustamisen hienoista kokemuksista ovat sellaisia, että olemme pyrkineet tarjoamaan niitä myös omille lapsille. Espanjan loma-asunnon lisäksi käymme eri kohteissa aina mahdollisuuksien mukaan, Saha sanoo.

 

KUTEN todettua, ei Urjalakaan ole unohtunut. Koska osan aikaa Tampereella asuvien vanhempien kotitalo on edelleen Urjalassa ja kaikilla sisaruksilla useampia lapsia, tarvitaan tilaa. Lapsuudenkoti on siksi tärkeä kokoontumispaikka sisaruksille. Isovanhemmat ovat vahvasti mukana lastenlastensa elämässä, joten Kalliotiellä käydään toistuvasti.

– Itse olen viime vuosina testaillut Urjalan kuntosalitarjontaa urheilukentän ohella. Ja Urjalan torilla käydään edelleen joka juhannusaatto, se on uniikki paikka!

Elämänfilosofiansa Saha on jalostanut ohjeistuksesta, jonka eräs kokeneempi pankkiiri aikanaan antoi.

– Hän sanoi, että elämässä on aina tärkeää oppia jotain uutta, ja välillä pitää olla hauskaa. Tämä summeeraa itse asiassa oikein hyvän elämänfilosofian, Antti Saha vahvistaa.