Paljon on puhuttu viimeisten vuosien ajan siitä, kuinka meillä suomalaisilla on vaikeaa ja kurjaa. On neuvottu, että kannattaa pitää taukoa uutisvälineistä, jos faktatieto masentaa.
Anteeksi, mitä? Tietämättömyyskö muka rauhoittaa oloa ja parantaa mieltä? Pään pistäminen pensaaseen ei ainakaan auta muuttamaan asioita parempaan suuntaan, vaan antaa epäreilulle toiminnalle hiljaisen mandaatin.
Eihän se mukavalta tunnu lukea tai kuulla uutisia siitä, että lähes kuusi tuhatta ihmistä on kuollut karmeissa työoloissa sen vuoksi, että maa, jossa ihmisoikeuksia loukataan, saa järjestää suuren urheilujuhlan. Kyllä joukkuepelien kuningaslajin otteluista nauttiva yksilö vihlaisun asian vuoksi sydämessään tuntee. Moni miettii, että nytkö hyvä ihminen jättää kisat katsomatta? Onko siis televisiota kaikesta huolimatta katsovan fanin vika, että tällaista tapahtuu?
Epäreilulta tuntuu myös, kun uutiset kertovat, että sodan riivaman Ukrainan apupaketti on evätty, koska oikeusvaltioperiaatteille takapuolta näyttävä Unkari kiristää sen kautta lesosti muita EU-maita omissa intresseissään.
Ei sekään oikein ole, että Suomen pitäisi viedä aseita jälleen Turkkiin, jotta vastavuoroisesti saisimme ratifioinnin Nato-jäsenyydellemme ja kotimaallemme turvan.
Suomen sisäisissä asioissa ei olla sen reilumpia. Hallitus ajoi voimakkaasti läpi luonnonsuojelulakia, joka perustui siihen, että yksityisten maaomistajien maaomaisuutta olisi niin sanotusti pakkosuojeltu miljardien eurojen arvosta. Uutiset toitottavat, kuinka keskusta änkyröi torppaamalla lain ja muut hallituspuolueet kiukuttelevat, että nyt ei kyllä maatalouteen annetakaan muutaman miljoonan kriisipakettia.
Jälleen kerran, anteeksi mitä? Samalta henkitoreissaan olevalta porukalta, joille ollaan suunniteltu miljoonien kriisitukipakettia, ollaan samaan aikaan jäädytämässä omaisuutta moninkertaisesti, miljardeilla. Luonnonsuojelulaki olisi tehnyt suurista maa-alueista käytännössä arvottomia esimerkiksi pankin kanssa käytävissä lainaneuvotteluissa. Tämä ei ainakaan olisi helpottanut tuottajien asemaa ja Suomen huoltovarmuutta.
Siltä näyttää, että kaikki on tässä maailmassa kaupan, mutta Suomessa näytetään käyvän kauppaa myös muulla kuin omalla omaisuudella.
Onneksi elämme sentään maailman onnellisimmassa maassa. Täällä voi maailman mittakaavassa poikkeuksellisesti keskustella kipeistäkin asioista niin, että henki ei silti ole uhattuna. Miksi emme siis tekisi niin? Otettaisiinko pää pois puskasta vaan ja laitettaisiin vaikka aluksi illalla uutislähetys päälle.
