Urjalassa muistetaan tänään itsenäisyyspäivänä niitä, joiden ansiosta Suomi on vapaa maa. Ohjelmassa ovat perinteiset kunniakäynnit sankarihaudoilla niin Halkivahan kuin Urjalan hautausmaalla.
Tänä vuonna itsenäisyyspäivän puheen pitää kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kari Leinamo.
”Arvoisat läsnäolijat,
tänään itsenäisyyspäivänä mielemme täyttää aivan erityinen kiitollisuus. Voimme olla kiitollisia vapaasta maasta, hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Täällä sankarihaudalla osoitamme kiitollisuutta kaikille niille naisille ja miehille, jotka puolustivat maatamme.
Kaiken hyvän keskellä mieleemme sekoittuu kuitenkin epävarmuutta. Ukrainan sota on tuonut sodan kauhut poikkeuksellisen lähelle ja palauttanut mieliimme sen, että itsenäisyys ei olekaan itsestäänselvyys. Joudumme kysymään aivan uudella tavalla: jatkuuhan rauha entiseen tapaan?
Mekin, jotka emme ole sotaa kokeneet, kohtaamme sankarihaudalla sodan mielettömyyden. Muistomerkki johdattaa sananmukaisesti kärsimyksen muistamiseen ja ohjaa osaltaan toimimaan siten, että sota ei enää toistuisi. Me muistamme yhdessä täällä, mutta sankarihautojen lisäksi näemme sodan todellisuuden jälleenrakennetun Suomen kylissä ja kaupungeissa. Sota tulee eteemme sukupolvesta toiseen, vuosikymmenien jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen.
Voimme kysyä, missä Jumala on sodan aikana ja miksi Hän sallii pahuuden? Siihen ei taida kenelläkään olla hyvää vastausta. Emme löydä pahuuteen syytä emmekä osaa sanoa, miksi Jumala sallii kärsimyksen. Raamatun mukaan Jumalan valtakunta on meissä, joten on kysyttävä, miksi me itse sallimme pahuuden maailmaan. Vaikka kristinusko ja muutkin uskonnot yhdistetään usein sotaan, on lähtökohtana ennen kaikkea hyvyys ja rakkaus, ilo ja rauha.
Urjalan sankarihaudan muurissa on lainaus Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista, runosta Heinäkuun 5. päivä. Siinä viitataan sotilaiden sitkeyteen, urhoollisuuteen ja rauhallisuuteen. J.L. Runebergia on pidetty tavallisen ihmisen, luonnon ja maiseman kuvaajana, mutta myös isänmaallisuuden rakentajana. Runebergin ajattelun on todettu poikenneen varsin paljon kansallismielisen J.V. Snellmanin ajattelusta. Runebergille tärkeää oli koti ja maltillinen uskonnollisuus. Isänmaa oli toki sekin tärkeä asia, mutta moniarvoisena ja monikulttuurisena yhteistyön ja avarakatseisuuden paikkana.
Voi kunpa nykypäivänäkin olisi enemmän pyrkimystä maltillisuuteen, moniarvoisuuteen ja suvaitsevaisuuteen jatkuvan vastakkainasettelun sijaan! Kunpa löytäisimme helposti yhteisen tahtotilan ja yhteisen näkemyksen kiistanalaisiin asioihin! Yhtenäiskulttuurin sijaan yhä useammin yksilökeskeisyys ja vaatimus valinnanvapaudesta tuntuvat nostavan päätään. Ajatusten ja arvojen huutoäänestyksen sijaan tulisi muistaa, että jokainen maa on oman historiansa ja yhteisten päätösten tulos.
Monille suomalainen yhteiskunta on asia, jonka lähtökohtia ei erityisesti mietitä. Onkin hyvä muistaa, että yhteiskunnallinen arvomaailmamme perustuu vahvasti uskontoon eli luterilaisuuteen. Uskonto ei ole jäänne menneisyydestä tai sivuun siivottava uhkatekijä, vaan keskeinen arvomaailmamme perusta. Se ei ole moniarvoisuuden vastakohta, vaan yhteiskuntamme tärkeä tukipilari.
Jokainen meistä omilla toimillaan vaikuttaa osaltaan yhteiskuntamme kehitykseen. Jokapäiväisessä arjessamme, normaalin päätöksenteon ytimessä ja erilaisten uudistusten hyörinässä on hyvä muistaa, että toisia kunnioittava asenne ja rakentava keskustelu takaavat parhaiten yhtenäisyyden. Tänään itsenäisyyspäivänä me voimme kiitollisina turvata Jumalaan Anna-Mari Kaskisen virren 581 ensimmäisen säkeistön sanoin:
Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan, annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta työstä isien, kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen.
Toivotan teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!”
