– Sikho kaalengo diives, toivotettiin tänään Urjalan kirkossa, jossa juhlittiin  8. huhtikuuta vietettävää romanien kansallispäivää ensi kertaa.

Lausahdus tarkoittaa romanien omalla kielellä juurikin ”hyvää romanien päivää”.

– Mielestäni romanien kansallispäivä voisi olla kiitosjuhla Jumalalle. Romanit ovat ympäri maailman olleet sorretun osassa. Jumala on varjellut meitä, että Suomessa saamme olla oman laisiamme, totesi toijalalainen Roni Palmroos juhlapuheessaan.

Palmroos kertoi Urjalan seurakunnan ja Urjalan vapaaseurakunnan järjestämän tilaisuuden olleen erityinen.

– Juhlaa vietettiin nyt ensimmäistä kertaa Urjalassa. Tietääkseni Pirkanmaalla ei muilla paikkakunnilla juhlita tänä vuonna.

Tiedustelen urjalalaiselta Kunnari Svartilta ja toijalalaiselta Veijo Hagertilta, mikä on heidän kulttuurinsa suurin vahvuus.

– Romanien kultuurissa kunnioitetaan vanhempaa ihmistä, kuuului hän sitten mihin tahansa kulttuuriin, Hagert vastaa.

Kunnari Svart lisää, että juuri siksi romanit haluavat hoitaa vanhuksensa kotona, siihen saakka kuin se on mahdollista.

Miehet toteavat, että nykyään romaneilla ovat asiat paremmin kuin ennen.

– Saamme nykyään paremmin töitä ja se on hyvä juttu. Minunkin miniäni ja poikani ovat töissä. Ennen me mustalaiset teimme peltiastioita ja pitsiliinoja ja kaupustelimme niitä, Veijo Hagert kertoo.

– Emme saaneet kaupungin tai kunnan vuokra-asuntoja ennen 70-lukua. Ilman töitä oli myös vaikeaa ostaa omaa asuntoa. Siksi kiertelimme ennen paljon. Nyt voimme olla enempi paikallaan, Kunnari Svart selittää.

Veijo Hagert muistelee omaa lapsuuttaan ja sitä, ettei koulu silloin tuntunut mieluisalta. Nyt näkökulma on muuttunut.

– Nykyään lapset käyvät koulua ja opiskelevat. He saavat hyvät ammatit ja pääsevät töihin. Ja vanhemmat tykkäävät siitä. Se on hyvä juttu.

Kirkossa oli myös urjalaisen Svartin perheen nuorempaa polvea. Tiedustelen Mertsi Svartilta, mitä musiikki merkitsee romaneille, jotka ovat yleisesti tunnettuja laulutaidoistaan.

– Kyllä se on tärkeää, mutta eivät kaikki osaa laulaa. Siitä on kuitenkin todisteita, että minä osaan, hän veistelee.

– Se pitää paikkansa, minä kuvasin videon, kun isä osallistui karaokekilpailuun Viking Gracella. Minut on nuotti kiertänyt kaukaa. En osaa laulaa, mutta osaan soittaa kitaraa, Terno Svart toteaa.

Mertsi kertoo laulavansa iskelmää ja tangoa, mutta kuuntelee mielellään myös heviä.

– Kurkkuni on niin mentolinpolttama, että heviä en pysty laulamaan, hän vitsailee.