– Oli hienoa kuulla, minkälaisia merkityksiä minun oman pääni sisällä syntyneestä tekstistä ja melko lyhyestä elokuvasta löytyikään, totesi ensi-iltansa Pentinkulman päivillä perjantaina saaneen lyhytelokuvan Atacamassa sataa kirjoittaja ja ohjaaja Akseli Kouki.

Tällä hetkellä muun muassa Syke-sarjassa näyttelevä Kouki toteaa ymmärtävänsä perjantai-iltana näytöstä seuranneen keskustelun jälkeen paremmin omaa teostaan.

– Olin hämmentynyt siitä kuinka hienosti ilmastoahdistusta tutkinut Panu Pihkala havainnoi elokuvasta erilaisten tunnetilojen kerrontaa. Esimerkiksi ulkopuolisuutta. Itselleni ohjausprosessi on hyvin intuitiivinen, enkä ajatellut tietoisesti tuovani sitä elokuvaan, mutta tuolla hetkellä itse tunsin vahvasti ulkopuolisuutta. Olen kuullut sanottavan, että voit yrittää kertoa jonkun muun tarinan, mutta lopulta kerrot kuitenkin omasi. Näin nytkin näytti käyneen.

– Elokuva on yhtä aikaa kepeä ja siinä kerrotaan samaan aikaan syntyvästä tuhosta. Siinä on yhteenkuuluvuutta, joka resonoi vahvasti ohikiitävän hetken kanssa. Pitkän linjan elokuvaharrastajana minua ilahduttiavat myös elokuvan huolella valitut visuaalisen kerronnan keinot, kuten yllättävätkin kuvakulmat, analysoi Pihkala teosta.

Tutkija totesi tekstin uppoavan ilmastoahdistuksen ytimeen.

– Monet ajattelevat, että onko minulla oikeus olla onnellinen, kun samaan aikaa tapahtuu tällaisia asioita. Se on julma malli, jos tiedostavan ihmisen täytyisi koko ajan olla ahdistunut. Toisaalta ahdistus on tarpeellinen tunne, joka mahdollistaa muutoksen. Sen avulla tunnistetaan uhka.

Pihkalan kanssa keskustelleet, elokuvassa näyttelevät Alexandra Oupornikova ja Youssef Asad Alkhatib kertoivat elokuvan maailman olevan hyvin lähellä omaansa, roolihahmoihin oli helppo samaistua.

– Olen käynyt Kallion lukion, jossa suurin osa nuorista identifioituu ilmastonuoriksi. Ilmastoahdistus on minulle tuttu tunne, mutta olen alkanut ajatella, että ahdistuksesta ei ole mitään hyötyä. Se vain lamaannuttaa valon ja ilon. Pitää nähdä toivoa ja uskoa siihen, että omilla teoilla on merkitystä, Oupornikova pohti.

– Tää kaikki elokuvassa on niin lähellä mun elämää. Mulle koskettavain hetki oli se, kun päähenkilö oli huolissaan vanhemmistaan, kun heistä ei kuulunut. Mun perhe on Syyriassa, jossa on sota ja tunne on mulle tuttu. Suomessa kaikki on ihanaa,  Asad Alkhatib totesi.

Hän kertoi, että kotiseudulla Syyriassa nauretaan keskustelulle ilmastonmuutoksesta.

– Tulen kaupungista, jossa roskat heitetään kadulle. Vasta näyttelemieni roolien kautta lounto on tullut mulle tärkeäksi. Sen on nyt mun toinen rakkaus.

– Näin se varmasti on, että meillä Suomessa asiat ovat niin hyvin, että meillä on tilaa ajatella ilmastonmuutosta,kun asiat ovat hyvin, niputti haastattelijana toiminut kirjailija Emma Puikkonen asian.

Muokkaus 7.8. klo 18.10:Muutettu Kallion lukiolaiset muotoon  suurin osa Kallion lukiolaisista.