Mikä taulu ! Ihanasti pullea keltasirkku kököttää siinä aidalla tamperelaisessa maisemassa. Maalauksen värit ovat kepeät ja sadunomaiset. Talvisen pimeyden tuoma ahdistus helpottaa ihan jo katsoessa.

Urjalassa asuva kuvataiteentekijä Milla Korkeakoski maalaa mielellään juuri tällaisia tauluja. Unenomaisia kauniita luonnonnäkymiä, jotka tuntuvat vievän katsojansa johonkin parempaan maailmaan.

– Uutisvirran täyttyessä koronasta ilahdun erityisesti, jos saan tuotua maalauksillani hymyn jonkun huulille. Se on tässä maailmantilanteessa mielestäni erävoitto, hän sanoo.

Viihtyisä villasukka-arki

34-vuotias Milla Korkeakoski on koulutukseltaan artesaani. Hän sanoo, että käsityöläisyys on tuntunut aina luontevalta.

– Olen tykännyt lapsesta saakka piirtää, suunnitella, ommella, sisustaa ja askarrella.

Urjalaan hän muutti Tampereen Pispalasta, jossa vierähti kymmenkunta vuotta.

– Tulin sieltä talon ja pihan perässä tyttäreni kanssa Urjalaan vuonna 2017. Kaipasin tilaa projekteilleni, tiiviimpää luontoyhteyttä ja omaa rauhaa.

– Urjalan uusi koulu toimi houkuttimena lähikuntien koulutilanteen vaikuttaessa epäselvältä.

Hyppy helposta vuokra-asunnosta puulämmitteisen vanhan talon omistajaksi on ollut suuri.

– Mutta olen uskonut siihen, että kysyvälle vastataan ja kaikki tarvittava on mahdollista oppia vuosien saatossa. Kantapään kautta, jos ei muuten.

– Viihdyn hyvin kotona tavallisessa pienessä villasukka-arjessa ja oma piha on osoittautunut varsinkin koronan aikana ihan kullanarvoiseksi jutuksi.

Vakava sairaus muutti kaiken

Korkeakoski sairastui vaikeasti tytärtä odottaessaan. Harvinainen vaskuliitti on pitänyt hänet sivussa työelämästä siitä saakka.

Pysyvä aaltoileva sairaus rajoittaa toimintakykyä ja tekee puhtaasti käsityöläisammattiin palaamisesta mahdotonta, sillä niveltulehdukset aktivoituvat herkästi.

– Käsillä tekeminen on kuitenkin itselleni tärkeää, ja kesti kauan löytää jotakin, jota pystyisin rajoitteistani huolimatta tekemään. Maalaaminen on fyysisesti kevyttä ja sitä voin tehdä kotoa käsin omassa tahdissani.

– Pieni käsien tutinakaan ei suurpiirteisemmissä töissä haittaa. Sain ensimmäiset öljyvärini lahjaksi samana vuonna kun muutimme ja aloitin silloin piirtämisen ja maalaamisen pikku hiljaa vuosien tauon jälkeen uudelleen.

Korkeakoski sanoo toivovansa, että kuvataiteesta rakentuu vielä polku takaisin työelämään tavalla tai toisella.

– Sairastaessaan ihminen ajautuu herkästi yhteisön ja yhteiskunnan ulkolaidalle tässä tehokkuutta ja suorituksia arvostavassa ajassa.

Esille kaikki kaunis

Vaikka Korkeakosken taulut ovat keveitä ja hyväntuulisia, hän on kokenut vaikean elämäntilanteen ja jatkuvan kivun saattelemana myös syvää uupumusta.

Taiteessaan hän haluaa murtaa potilaan passiivisen roolin ja siirtyä olosuhteiden uhrista oman todellisuuden aktiiviseksi luojaksi.

– Maalaan ympärilleni  monisyisen ja värikkään maailman. Unenomaisenkin. Haluan nostaa esille sen kaiken kauniin, johon voi katseensa kohdistaa.

– Ammennan paljon ideoita ikkunalasin takana näyttäytyvästä luonnosta. Tontillani juoksentelee koiramme lisäksi jos jonkinlaisia metsäneläimiä.

Taiteen ihana maailma on levittäytynyt Millan ja hänen tyttärensä kotona myös kodin pintoihin. Pintoja on maalattu vapaalla kädellä intuitiivisesti sutien. Keittiönkomeroa juhlistaa Peter Pan.

Ihan kuin kuulisi Peter Panin kuiskaavan: Parempaa on tulossa, ihmiset.