Tuula Vuolle-Selki
Anna Anthonius (1882-1924), Urjalan voimanaiseksikin kutsuttu sirkustaiteilija ja voimanainen ilmestyi suuren kansan tietoisuuteen vuonna 1905 haastettuaan voimankoitoksessa aikansa tunnetun atleetin Charles Jacksonin kesken tämän näytännön. Anna Anthonius oli 175 senttimetriä pitkä ja painoi 116 kiloa. Voimanainen esiintyi ahkerasti erilaisissa sirkuksissa, urheilunäytöksissä ja markkinatapahtumissa ympäri Suomea taiteilijanimellä Anna Anthonius. Myöhemmin hänellä oli johdettavanaan oma sirkusseurue ja eläinnäyttely. Anna Anthonius oli 1900-luvun alkupuolella yleisön ja median suosikki ja kiinnostava nähtävyys jo pelkästään kokonsa vuoksi.
Lapsuus raskaissa maatöissä
Anna Eskolin syntyi Urjalassa Loppula-nimisessä torpassa. Pienenä tyttönä hän joutui osallistumaan raskaisiin maatilan töihin. Perusteet lihaskunnolle luotiin kovassa työssä.
Anna tapasi jo varhain, uransa alkuvaiheessa, vaasalaisen voimamiehen ja fakiiriesiintyjän Anton Smirnoffin Tampereella. Tämä oli perustanut 1900 oman kiertävän sirkusseurueen nimeltä Sirkus Antonio. Smirnoff ryhtyi valmentamaan Annaa ja tämä treenasi itsensä huippukuntoon. Urjalan voimanainen aloitti esiintymisen Sirkus Antoniossa, joka keskittyi painiin ja voimailunumeroihin.
Pystyi nostelemaan kolmea aikuista miestä yhtäaikaisesti
Anthoniuksen ohjelmanumero koostui painin lisäksi erilaisista voimailuosuuksista. Hän pystyi muun muassa nostelemaan ja käsittelemään kolmea aikuista miestä yhtäaikaisesti. Anthonius kannatteli myös niskallaan rautatankoa, joka painoi 50 kilogrammaa. Tangon molempiin päihin pyydettiin yleisön joukosta kaksi painavaa miestä roikkumaan. Anthonius punnersi miehet ilmaan ja pyysi vielä kolmea miestä roikkumaan tangosta. Anthonius pyöräytteli miehiä ilmassa hartioille kiinnitetyn liinan avulla. Voimanaisen rinnalle nostettiin myös 200 kilogrammaa painava kivi, jonka Smirnoff löi lekalla rikki.
Nainen vai mies?
Painiva nainen, joka haastoi jopa miehiä painiin kanssaan ja kantoi esityksissä useampia miehiä olkapäillään, herätti varmasti kummastusta ja uteliaisuutta. Lehdistössä jopa epäiltiin hänen sukupuoltaan. Todistukseksi sukupuolestaan Urjalan voimanainen synnytti kaiken kaikkiaan neljä lasta. Anna Anthonius jatkoi esiintymistä heti synnytyksistä toivuttuaan. Anthonius lapsineen muutti marraskuussa 1913 Urjalasta Smirnoffin kotikaupunkiin Vaasaan. Tosiasiassa he kiersivät sirkuksen kanssa ympärivuotisesti ja viettivät aikaa kodissaan vain kiertuesesonkien päätyttyä.
Naispaini jakoi jälleen lehdistön mielipiteet. Naispainia pidettiin inhottavana ja ”ei-plastisena”. Paini kuului vain miehille, voimistelu naisille. Yleisön aikalaiskuvauksista paljastuu, että miespuoliset katsojat kokivat Anna Anthoniuksen myös eroottisena.
Leipä sisäänpääsymaksuksi
Sisällissodan aikana myös Anthoniuksen perhe joutuu kärsimään nälästä, kuusi viikkoa syötiin pelkkää punajuurta. Sodan jälkeen perhe matkusti sirkuksensa kanssa Vaasaan, missä Anthoniuksen sirkukseen pääsi tuomalla leivän sisäänpääsymaksuksi.
Lopulta Anthoniuksen sirkus- ja painiyrittäminen alkoi hiipua, koska urheiluseurat alkoivat ottaa itse vastuuta painikilpailuistaan ja katsojien makumieltymykset viihteen suhteen muuttuivat. Anthoniuksen yritystoiminta joutui taloudellisiin vaikeuksiin, mutta aktiivista kiertämistä jatkettiin edelleen. Helmikuussa 1923 järjestettiin Rovaniemen markkinat, missä Anthoniukset esiintyivät viimeisen kerran.
Anna Anthonius menehtyi vuotta myöhemmin vatsakalvontulehduksen aiheuttamaan verenmyrkytykseen vain 42-vuotiaana. Anthonius haudattiin ortodoksiselle hautausmaalle Helsinkiin.
Anna Anthoniuksen jälkeen ei vastaavaa naispainijaa, naisvoimailijaa ja naisatleettia enää nähty sirkusesityksissä Suomessa.
Lähteet:
Räsänen, Pauliina: Anthonius, Anna. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 9.6.2020) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-010122 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
Nevala, Heikki 2015, Huvielämän kiertolaisia. Kotimainen sirkus- ja tivolitoimintaa 1900-1950. Keravan museo.
Kirjoittaja: Tietokirjailija Tuula Vuolle-Selki
