Tammikuussa 96 vuotta täyttävä Esko Salo istuu nostalgisesti sisustetussa kauniissa rintamamiestalossaan ja lukee keskittyneesti kirjaa. Kirja ei ole mikä tahansa kevyt lukuromaani, vaan johdatus länsimaisen filosofian historiaan.

Sellainen Esko on luonteeltaan, vakavasti elämää pohtiva mies. Filosofiakirjojen lisäksi maistuvat elämäkerrat ja historiakirjat. Jos Eskon pitäisi valita tunnuslause, se kuuluisi näin:

– Sitä olet, mitä luet.

Joulun hän viettää Hilkka-vaimonsa kanssa kaksin, mutta ei pistä sitä ollenkaan pahakseen. Kotona vaimon kanssa on nimittäin leppoisaa olla.

Pahinta, mitä Esko Salo tietää, olisi joutua kodin ulkopuolelle asumaan. Jo vuosien takainen vierailu terveyskeskuksen vuodeosastolla oli hänelle henkisesti myrkkyä.

Siinä missä Esko keskittyy lukemaan vakavampaa kirjallisuutta niin kuin vaikkapa filosofiaa, pirteä Hilkka-vaimo tekee käsitöitä ja leipoo. Hän toimii myös hieman tulkkina ulkomaailmaan, sillä aviomiehen kuulo on heikentynyt niin, että ulkopuolisten puheesta on hankalaa saada selvää.

– Kun ollaan oltu näin pitkään naimisissa, toisen tuntee ja tietää ajatukset melkein puhumattakin, molemmat myhäilevät.

Esko Salo harmittelee heikentynyttä kuuloaan, mutta muuten elämä on mallillaan. Ei ole kipuja eikä särkyjä. Ainoa lääke on verenpainelääke.

– Pärjäämme kotona ilman kotipalveluakin, Hilkka-vaimo iloitsee.

Esko Salo sanoo, että yksi jaksamisen salaisuus on savusauna. Sen kun lämmittää pari kertaa viikossa, niin pysyy terveys kunnossa.

Salo teki elämäntyönsä yrittäjänä korjaten ensiksi radioita ja televisioita ja sitten myöhemmin polkupyöriä ja mopoja. Liikkeen hän sulki vasta 72-vuotiaana.

Jotakin hyvin tervaskantomaista on sisukkaassa miehessä edelleen, sillä viime kesänä hän maalasi pariskunnan talon Laukeelassa.

– Joku sanoi, että meinasi ajaa auton päin aitaa, kun katseli autonratin takaa, kuinka Esko jaksoi työskennellä maalausurakan kimpussa, Hilkka hymyilee.