Millainen on yksin asuvan sotaveteraanin joulu? Viimeisenä viikonloppuna ennen joulua pirautamme Iltalassa asuvan Lauri Lammisen ovikelloa ja otamme asiasta selvää. Oven avaa kohtelias mies, jonka silmät tuikkivat iloisesti.
Melkein vaikea uskoa, että ikää on 97 vuotta ja takana nuoruudessa koettu vaikea sota-aika, jolloin Lamminen oli sotavankinakin. Mutta tänään ei ole tarkoitus muistella sota-aikoja, vaan katsella tätä päivää.
– En enää ajattele niitä sota-aikoja, koetan olla muistelematta, hän sanoo.
Yli 30 vuotta Nuutajärven lasitehtaan kuljetuspuolella töitä paiskinut mies sanoo olevansa tämänhetkiseen elämäänsä oikein tyytyväinen.
– Kotihoito käy kerran päivässä, mutta muuten pärjään tässä omillani. Elämässä ei ole mitään valittamista. Tosi äkkiä se on vaan mennyt.
Lamminen sanoo, että jos tämän tosiasian olisi rippikouluikäisenä tiennyt, ei olisi odottanut kuin kuuta nousevaa täysi-ikäisyyttä, vaan olisi nauttinut jokaisesta päivästä ihan rauhassa.
Lammisen koti rivitaloasunnossa Iltalassa on viihtyisännäköinen ja kaunis. Seinillä on kehystettyjä vanhoja mustavalkoisia valokuvia läheisistä. Kukat kukkivat kukkapöydillä tarmokkaasti siitä huolimatta, että mies kertoo olevansa surkea kukkien kanssa.
– Kastelen joko liikaa tai liian vähän, mutta aina se lopulta päättyy kukan kohtaloksi.
Televisio on jonkinlainen seuralainen yksin asuvalle leskimiehelle, mutta viime aikoina sen anti on kyllästyttänyt, sillä tuutista tulee vain koronauutisia. Telkkaria mieluisampia ovatkin lehdet, niin aikakauslehdet kuin sanomalehdet.
Joulusta ei onneksi ole tulossa yksinäinen, sillä Lauri Lamminen on viettänyt aina joulut jomman kumman lapsensa ja tämän perheen luona.
– Olen tosiaan ollut joulut vuorotellen tyttären ja pojan luona. Tänä jouluna menen tyttären luo Riihimäelle.
Parhaiksi jouluikseen Lamminen nimeää joulut, jolloin omat lapset olivat pieniä ja kotona oli mukavaa huisketta.
– Tänä jouluna on yksi asia, jota en varmasti tee. Se on livekalan valmistaminen ja syönti. Olen aina pitänyt siitä, mutta taisin viime jouluna syödä sitä ihan liikaakin ja nyt koitti kyllästyminen, hän naurahtaa.
