Jorma Nummela
Lokakuun alun päivät ovat poikkeuksellisen lämpimiä. Peltoaukean yllä kaartuva taivas on verhoutunut ohueen utuun, joka hiljalleen häviää nousevan auringon säteissä. Syksyn värit hehkuvat peltojen laidoilla. Haavat, koivut ja pajukot keltaisen eri sävyissä, pihlajat syvän punaisina. Peltoaukean yleisväri on himmeän keltainen viljankorjuun jäljiltä. Kaukana pelloilla näkyy suuri joukko lintuja. Jatkuva pajatus kantautuu laumoista. Kaukaa nähtyinä linnut näyttävät tummilta, mutta kiikarin näkökenttä paljastaa niiden kauniin mustavalkoisen värityksen. Valkoposkihanhet ovat pysähtyneet muuttomatkallaan lepäämään.
Mistä valkoposkihanhet tulevat
Nämä valkoposkihanhet ovat pesineet Pohjois-Venäjän arktisilla saarilla ja rannikolla. Ne muuttavat suurina parvina Arkangelin, Vienan ja Pohjois-Aunuksen yli ja jatkavat matkaa itäisen Suomen yli lounaaseen Itämeren rannikoille talvehtimaan. Vuosi vuodelta valkoposket ovat alkaneet entistä enemmän pysähtyä Itä-Suomen pelloille lepäilemään ja tankkaamaan loppumatkaa varten. Viime aikoina niitä on ilmestynyt myös Länsi- ja Etelä-Suomen pelloille. Tätä ennen suuri syysmuuttoparvi viipyi Urjalan pelloilla vuonna 2014. Tosin hanhia oli silloin vielä selvästi vähemmän kuin nyt. Keväällä valkoposkilla on kiire pesimään, silloin ne harvemmin viipyvät näillä pelloilla, ruokaakaan ei ole niin paljon tarjolla kuin keväällä.
Määrä kasvaa
Päivä päivältä valkoposkien määrä pelloilla kasvaa. Muutaman päivän päästä lukumäärä on ainakin 2000 pajattajaa. Kaikki eivät ole valkoposkia, mukaan on liittynyt joukoittain myös tundrahanhia ja metsähanhia. Nekin ovat Pohjois-Venäjällä pesineitä muuttajia matkalla etelään. Mukana on yleisväriltään tummia hanhia, jotka tarkemmin katsottuna paljastuvat tundra- ja metsähanhien tämänvuotisiksi poikasiksi. Joukkoon on liittynyt myös parikymmentä joutsenta. Välillä hanhet nousevat kovan kohinan ja pajatuksen saattelemina ilmaan ja häviävät Kortejärven suuntaan. Eivät kaikki kuitenkaan yhtä aikaa, ilmassa velloo useita suuria parvia, joista osa laskeutuu pian takaisin pellolle. Hetken kuluttua jymisevä massa palaa takaisin järveltä. Ihmettelin asiaa Alhaisen Joukolle, joka kertoi hanhien käyvän välillä juomassa järvellä. Kuivat jyvät vaativat vettä. Looginen selitys, vaan eipä tullut mieleen.
Mistä sitten johtuu valkoposkien vuosi vuodelta kasvava määrä pelloillamme? Syitä on varmaan useitakin. Ensinnäkin niiden määrä on ilmeisesti kasvanut tuntuvasti. Toisekseen itärajan takana on peltopinta-ala viime aikojen muutosten vuoksi vähentynyt, eikä hanhille ole riittävästi ruokailupeltoja. Alavoisten suurnavetta on ehkä ainoa suuren luokan tuotantolaitos Aunuksessa. On myös tuotu esille vapaa metsästys rajan takana, mutta en oikein usko sen aiheuttaneen näin suurta muutosta hanhien muuttoreitteihin.
Ongelma
Maanviljelijät suhtautuvat nyreästi valkoposkihanhiin, mikä onkin ymmärrettävää. Varsinkin hanhien aiheuttama haitta syysviljapelloilla ja nurmipelloilla on huomattava, paikoin suorastaan tuhoisa. Tilanne on vaikea siksikin, että valkoposkihanhi on metsästykseltä rauhoitettu, sillä se on ainakin toistaiseksi EU:n alueella vähälukuinen pesimälaji. Suomessa nämä pesimisalueet ovat keskittyneet etelärannikon tuntumaan. Toisaalta kun Itä-Suomen pelloille rojahtaa syksyllä kymmeniä tuhansia valkoposkia, niiden torjuminen metsästämällä tai pelottelemalla tuskin tuottaisi tulosta. Tänä vuonna erikseen annetut metsästysluvat eivät tunnu missään, linnut siirtyvät niitä metsästettäessä vain pelloilta toisille.
Vajaan viikon hanhet viipyvät Kortejärven tuntumassa olevilla pelloilla. Sitten eräänä yönä tuuli kääntyy pohjoiseen. Lentokeli on suotuisa matkan jatkamiseen. Ruokakin taitaa olla jo vähissä. Aamulla hanhet ääntelevät tavallista hermostuneemmin. Vähitellen ne nousevat kohisten ilmaan, järjestäytyvät lukuisiksi kymmenien, ehkä satojen lintujen auroiksi, jotka suuntaavat kohti etelää. Äänet etääntyvät, syksyinen peltoaukeama on jälleen tyhjä ja hiljainen. Muutama naakka laskeutuu pellolle.
