Joka perjantai tusinan verran Nuutajärven lasikylän entisiä lapsia kurvaa kahvilaan ja järjestää keskenään sellaisen ”eduskunnan täysistunnon”, että oksat pois. Kaikki ryhmän jäsenet ovat syntyneet lasikylässä, mutta kulkeneet kuka minnekin aikuisina. Nyt eläkeiässä ympyrä on sulkeutunut ja Tampereelta ja Helsingistä on palattu synnyinseudulle takaisin.

Kaikki kuvitelmat hiljaisesta hämäläisestä on syytä unohtaa, kun tämä keskustelukerho pääsee vauhtiin. Siinä käydään läpi niin lapsuusmuistot lasikylästä kuin tämänhetkisetkin kuulumiset.

Epävirallisen porukan epävirallinen vetäjä Riku Rantala kutsui Urjalan Sanomat yhdeksi aamupäiväksi mukaan, mutta pienen lehtijutun tekeminen osoittautui mahdottomaksi. Tästä puheliaasta joukkiosta syntyisi pikemminkin romaanisarja.

– Meitä on tässä 30-, 40- ja 50-luvuilla syntyneitä entisiä ja nykyisiä nuutajärveläisiä. Eläkeläisiä ollaan kaikki. Aloimme kokoontua tällaisella isommalla kokoonpanolla vuonna 2009, Rantala kertoo.

Lasikylän entisillä mukuloilla vierähtää perjantaisin parikin tuntia, kun yhteiset koulumuistot vedetään esiin. Porukka vakuuttaa yhteen ääneen, että joka kerran löytyy uutta muisteltavaa ja pöydän ympärillä saattaa olla menossa kolmekin keskustelua yht’aikaa.

Joukossa on myös kolme lasikylän eläkkeellä olevaa lasinpuhaltajaa. Mikko Anttilalla, Antti Merikannolla ja Matti Räsäsellä on kokemusta lasinpuhaltamisesta yhteensä peräti 150 vuotta.

– Aloitettiin kaikki 14-15-vuotiaina, Mikko Anttila muistelee.

Vaikka porinakerhon aiheet vaihtelevat maan ja taivaan väliltä, yhdestä ollaan täysin samaa mieltä:

– On tärkeää, että täällä puhalletaan yhä lasia! Täällä on nähtävää ja lasikylä nousee tästä vielä!