Kanttori Marja Karhu on säilyttänyt työkaverinsa paljon puhuvat viestit puhelimessaan.
suru (muokattu 2.12.2020) Minna Mäkelä

Syöpää sairastanut työtoveri viestitti Marja Karhulle: ”Saa rukoilla, että eläisin vielä” – viestit kulkivat viimeisiin päiviin saakka

Kylmäkosken kanttori Marja Karhu arvelee, että huomenna on paha paikka. On pyhäinpäivä ja hän soittaa kirkossa, jossa muistetaan kesällä syöpään kuollutta kappalaista Riina Saastamoista.

Heinäkuun ensimmäisenä lauantaina kanttori soitti Hauhon kirkossa, jossa työtoveri siunattiin kesänviettopaikkakunnalla, joka oli tälle rakas.

Kyyneliä oli vaikea Hauholla välttää eikä niitä voi välttää huomennakaan. Muistotilaisuuden kanttori sanoo olleen kesällä seesteinen hetki, jossa oli hyvä olla.

Pyhäinpäivän messu jäi viimeiseksi

Marja Karhu istuu juttelemassa hyvin hiljaisessa seurakuntatalossa. On fantastisen kaunis syyspäivä. Puut ovat tulessa ja lämpöä on parikymmentä astetta, vaikka eletään syyskuun viimeisiä päiviä.

Kanttori on puhunut jo pitkään. Vastannut kysymyksiin. Koronan vaikutuksista seurakuntaelämään. Kauan jatkuneesta ikävästä hälystä Akaan seurakunnan ympärillä, joka ei kuitenkaan ihan ulotu Kylmäkoskelle. Aina vain vähenevästä sanankuulijoiden määrästä tavallisissa kirkonmenoissa sunnuntaisin. Akaan seurakunnan kanttorikolmikon hyvästä yhteishengestä.

Sitten tulee sopiva hetki. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen ilman, että kysymystä on esitetty. Marja Karhu alkaa kertoa, miten juuri pyhäinpäivänä viime vuonna Riina Saastamoinen oli liturgina Kylmäkosken kirkossa. Vierailevana saarnaajana oli Urjalan eläköitynyt kirkkoherra Kauko Keränen.

Jumalanpalvelus oli ohi, ja pappi kysyi kanttorilta, oliko tämä huomannut mitään erityistä.

Kanttori ei ollut huomannut.

Riina Saastamoinen ei paljastanut työkaverilleen, mistä oli kyse, mutta se selvisi, että kyseessä oli vakava asia.

Jonkun ajan kuluttua kävi ilmi, että kappalaiselta oli löydetty aggressiivinen syöpä. Rutiinitarkastuksessa. Se leikattiin heti, ja hoidot alkoivat.

Optimisti ja pessimisti

Marja Karhu kertoo, että työkaverille oli annettu karu elinaikaennuste: puoli vuotta. Mutta hoidot purivat, ja tilanne koheni. Kanttori sanoo luulleensa, että pappi palaisi töihinsä elokuun alussa. Toisin kävi. Kuolema tuli 16. kesäkuuta.

Marja Karhu kertoo, miten työkaveri suunnitteli tulevia tapahtumia Kylmäkoskelle koko sairastamisensa ajan ja uskoi, että koronakin voitetaan kesään mennessä.

Sellainen hän oli. Marja Karhu sanoo, että työkaveri oli optimistinen tekijä, joka järjesti tapahtumia ja yritti sillä tavalla saada ihmiset tulemaan kirkkoon ja osallistumaan. Kanttori myöntää olleensa usein vastarannan kiiski ja pessimistikin.

Kulttuurikirkossa on laulettu Kylmäkoskella iskelmää ja tangoa, mikä on miellyttänyt ihmisiä. Samalla on silti laulettu aina virsi ja kuultu sanaa.

Kanttori sanoo, että kappalainen sai osakseen myös arvostelua ja jos hänestä tuntui, että se oli aiheetonta tai meni henkilökohtaisuuksiin, niin suorasanaisena ihmisenä hän antoi arvostelijalle vastineensa.

– Tästä syystä hänellä olikin varsin viileät välit joihinkin ihmisiin.

Marja Karhu jatkaa, että kappalainen piti aina kylmäkoskelaisten ja kappelin puolta ja halusi ihmisten kokoontuvan yhteen seurakunnassa.

Riina Saastamoinen oli myös luotettava työkaveri, jonka työtavat kanttori tunsi kymmenen vuoden ajalta. Hänen kanssaan toimitukset sujuivat aina kitkatta.

Viestit säilyvät muistona

Kanttori on säilyttänyt puhelimessa työkaverinsa numeron ja viestit, joita tämä lähetti. He eivät juuri nähneet, sillä epidemia esti tapaamiset. Siksi koko kevät tuntuu kanttorista jotenkin omituiselta ajalta. Jos koronaa ei olisi ollut, työkaverin sairastamisen ja kuoleman olisi ehkä tuntenut eri tavalla. Nyt sitä ei voi tietää.

– Riina oli paljon mökillä, ja viesti sisustaneensa siellä ja hankkineensa uusia huonekaluja.

– ”Saa rukoilla, että eläisin vielä”, Karhu jatkaa puhelimen näytön viestivirran selaamista.

Riina Saastamoinen oli kahdeksan päivää ennen kuolemaansa vielä hyvin toiveikas. Viimeiseksi jääneessä viestissään kanttorille maanantai-iltana kello 21.27 hän kirjoitti, että ”pitää seurata hoidon vaikutuksia” ja päätti viestinsä sanoihin: ”Kesäloma nyt.”

Marja Karhu kertoo, että vain kolme päivää myöhemmin kappalaisen puoliso soitti ja ilmoitti, ettei Riina tule enää töihin. Tilanne oli muuttunut muutamassa päivässä dramaattisesti.

Kappalainen ei ollut halunnut levitellä tietoa sairaudestaan, mutta oli antanut luvan kertoa siitä valikoidusti.

Sana ei levinnyt, ja kuolema oli monelle yllätys. Kuin äkkiä iskenyt salama.