Yleinen Urjalan Ylläpito

Lohtuhuiveja saa myös hakea

Minna Mäkelä
Leena Tahvanaisen
vetämässä ryhmässä neulotaan lohtuhuiveja. Seurakunnan lipun alla
kokoontuva ryhmä aloitti puolisentoista vuotta sitten, kunnes korona keskeytti
tapaamiset. Lauantaina kokoonnutaan seurakuntatalolla heti
aamuyhdeksältä.

Lohtuhuiveja on neulottu eri väreissä ja eri
kokoisia. Tämä on harmaasävyinen huivi miehelle. Alkuperäinen lohtuhuivi on
kooltaan huomattavan pieni.

Minna
Mäkelä

Leena Tahvanaisen vetämässä ryhmässä
neulotaan lohtuhuiveja. Seurakunnan lipun alla kokoontuva ryhmä aloitti
puolisentoista vuotta sitten, kunnes korona keskeytti tapaamiset. Lauantaina
kokoonnutaan seurakuntatalolla heti aamuyhdeksältä.

Lohtuhuivin idea on yksinkertainen. Se on alun perin
tarkoitettu puolisonsa menettäneen harteille lohduksi surussa. Miehille
neulotaan kaulahuiveja.

Kun huiveja alettiin neuloa Urjalassa, papit näyttivät
vihreää valoa vapaaehtoisille neulojille. Nyt huiveja on kertynyt kymmeniä,
ja osa niistä odottaa vielä ottajaansa seurakunnan tiloissa Kisatiellä.

Koska huiveja on alkanut kertyä, Leena Tahvanainen
miettii, että vapaaehtoisten hyväsydämistä tekemistä ei osata ehkä ottaa
seurakunnassa vastaan.

– Lohtuhuivi antaa seurakunnalle työkalun toimia
vähän inhimillisemmällä ja ehkä maallisemmalla tasolla. Aina ei tarvitse
olla niin korkealentoista. Tämä on arjen uskoa, Tahvanainen sanoo.

Urjalan vs. kirkkoherra Auni Kaipia
kertoo, että hän on kesällä antanut muutamia lohtuhuiveja leskeksi
jääneille, ja vastaanotto on ollut lämmin.

Hän sanoo kuitenkin, että meidän kulttuurissamme papit
eivät koe luontevaksi lähestyä ihmisiä tällä tavalla. Surevan
koskettaminen ei niin sanotusti kuulu papin työkalupakkiin.

Kaipia jatkaa, että surevan läheiset voivat myös hakea
huivin seurakunnasta ja antaa sen. Huivin voi antaa leskeytyneen lisäksi
vaikkapa ystävälle, joka suree vanhempansa menetystä.

Lue aiheesta lisää Urjalan Sanomista 10.9. tai jo
keskiviikkona 9.9. digilehdestä kello 19 alkaen!