Kalervo Tiensuulla on tallessa lumimittaustuloksia 1970-luvulta saakka. Ne kertovat, kuinka lumenmäärässä on ollut ennenkin isoja eroja talvien kesken.
lumisateet, Talvi (muokattu 3.8.2022) Urjalan Sanomat

Kalervo Tiensuu tuntee Urjalan talvet: keräsi ympäristökeskukselle lumitietoja vuosikymmenien ajan

Heli Mustonen

Urjalan Valajärvellä asuva Kalervo Tiensuu muistaa vuoden 1966 talven kuin se olisi ollut eilen. Hän kutsuu sitä talvea ”mahdottomaksi”.

– Se oli aivan hullumainen lumitalvi. Vielä maaliskuussa oli niin kova lumimyrsky, että pellolla oli lunta 95-105 senttimetriä. Tämä meidänkin tie oli kiinni, kun aura pysähtyi hankeen, Tiensuu muistelee myräkkää.

Lunta riitti sinä talvena niin, että aurausvallit saattoivat olla 3,5 metrin korkuisia.

Kun isot lumimassat sulivat nopeasti huhtikuun lopussa lämpötilan noustessa, lopputuloksena olivat kovat tulvat. Tilanne oli samantapainen ympäri maata. Toistaiseksi vuoden 1966 tulvat lasketaan viimeisimmiksi varsinaisiksi suurtulviksi Suomessa.

Vuosi 1966 on jäänyt mieleen paitsi ison lumimäärän, niin myös pakkasten takia. Silloin erittäin kylmä jakso alkoi heti tammikuun ensimmäisenä päivänä ja jatkui helmikuun puoliväliin saakka.

Tampereen korkeudella mitattiin tuolloin helmikuussa pakkasta 36,8 astetta. Myös seuraava talvi oli kovien pakkasten aikaa.

Sen jälkeen yhtä kovia pakkasia saatiin odottaa melkein 20 vuotta, jolloin vuonna 1985 Tampereen seudulla mitattiin 33,6 asteen pakkaset.

”Ei dramaattista muutosta”

Kalervo Tiensuu on tarkkaillut Urjalan Valajärven lumitilannetta nelisenkymmentä vuotta. Ensimmäiset viralliset lumimittaukset hän lähetti ympäristökeskukselle 1970-luvulla.

– Kyllähän se oli tarkkaa hommaa, kun kerran kuukaudessa rämpi suksien kanssa sen mittauslenkin. Neljän kilometrin lenkillä oli 80 mittauspistettä.

Pitkäaikaisen kokemuksensa turvin hän sanoo, että ainakaan vielä Urjalan talvissa ei ole tapahtunut dramaattista muutosta. Toki etelässä pysyvä lumi tuntuu tulevan nykyisin myöhempään ja kestävän vähemmän aikaa.

– En silti näe vielä kovin paljon eroja. Ennenkin on ollut välivuosia, jolloin on ollut vain vähän lunta.

Hän ei myöskään lähde mielellään ennustamaan tulevaa talvea luonnonmerkeistä, vaikka niitä tarkkaileekin.

– Onhan niitä paljon kansansanontoja talven ennustamisesta, niin kuin että ”ei pihlaja kahta kanna, paljoa marjoja ja paljoa lunta”. Tai että kun jänikset pyrkivät pihaan, on tulossa kova talvi.

Mittaustyöllä jo jatkaja

Kalervo Tiensuu ei lähetä enää lumitietoja ympäristökeskukselle, vaan tätä työtä jatkaa viiden kilometrin päässä asuva Pekka Vantanen. Vantanen on alunperin Hankasalmelta kotoisin ja muuttanut Urjalaan vuonna 1989.

Pekka Vantanen sanoo, että ilmaston muuttuminen on jo nähtävissä Suomen säässä ja luonnossa. Hän on ollut kiinnostunut perhosista 10-vuotiaasta saakka ja tehnyt nyt aikuisena harrastajana vuosikaudet perhoslaskentaa.

– Perhosissa ilmaston muuttumisen näkee niin, että entiset etelärannikon harvinaisuudet alkavat olla yleisiä  täällä Urjalassakin. Neitoperhonen lienee tästä silmiinpistävin esimerkki.

Lumimittauksissa Vantanen sanoo olevansa Kalervo Tiensuuhun verrattuna vasta-alkaja, mutta jo nyt eteen on tullut kouriintuntuva merkki siitä, että talvet ovat muuttumassa.

– Viime talvena en käynyt yhtään kertaa mittaamassa lumen vähyyden takia. Pari kertaa jo harkitsin, että lähden aamulla mittaamaan, mutta yön aikana sää oli muuttunut vesisateeksi.