Heli Lehtelä

Syyskuinen aamu on kirpeän viileä, mutta aurinkoinen Arto Hyytiäisen tehdessä otantaa porkkanakasvustoonsa Menosissa. Maallikon silmiin porkkanat näyttävät muhkeita ja valmiilta korjattaviksi, mutta Hyytiäinen on eri mieltä.

– Kyllä näiden kanssa pitää vielä hetki odottaa. Ensinnäkin säät pitää saada viileämmiksi, se vaikuttaa suoraan sadon säilyvyyteen.

Sadonkorjuu on kuitenkin työllistänyt Hyytiäistä jo ennen porkkanannostoakin.  Hänellä on tänä vuonna viljelyksessä noin 130 hehtaaria porkkanaa ja suurin osa viljellyistä neljästä sadasta hehtaarista ovat suurimokauralla.

– Viljelykierto menee siinäkin mielessä mukavasti näiden kasvien välillä, että sadonkorjuuajat ovat selkeästi peräkkäin. Porkkanan sadonkorjuu alkaa lokakuun alusta ja kestää ainakin lokakuun loppuun saakka. Kaura on tavanomaisina vuosina puitu jo ennen sitä.

Viljelykierrossa on kuitenkin myös muunlainen idea kuin työpiikkien tasoittaminen. Porkkananviljelijä on tarkka siitä, että porkkanaa viljellään lohkoittain vain vuosi kerrallaan.

– Vuorottelu viljan kanssa pitää porkkanasta taudit ja tuholaiset poissa. Reippaan vuorottelutahdin vuoksi peltolohkoja tarvitaan kuitenkin kiertoon paljon.

Miljoonat kilot matkaan Matkusta

Hyytiäisen maatilakeskus sijaitsee Forssan puolella Koijärvellä, vaikka suuri osa pelloista sijaitseekin eri puolilla Urjalaa.

– Kolmasosa porkkanastamme viljellään tänä vuonna Urjalan puolella. Urjalan multavat maat sopivat oikein hyvin porkkananviljelyyn.

Hyytiäinen on seurannut isänsä jalanjälkiä vihannesviljelijäksi. Asioita on kehitetty eteenpäin vuosikymmenien aikana kertyneiden kokemusten pohjalta.

– Esimerkiksi koneita olemme kehittäneet tarpeisiimme sopiviksi yhdistelemällä markkinoilta saatavien koneiden osia. Samoin kokemuksen kautta on lopulta löytynyt omille maalajeille ja omiin työmenetelmiin sopivat porkkanalajikkeet.

Samalla on pitänyt miettiä sitä miten omille tuotteille saisi tuotteistuksen kautta lisäarvoa. Työlle tuli vuonna 2005 tunnustusta Vuoden elintarviketuottajan tittelillä.

– Tunnustus tuli sen jälkeen, kun tuotteistimme ja lanseerasimme markkinoille naposteluporkkanat. Vieläkin lähes kaikki Suomessa myytävistä napostelu- tai babyporkkanat ovat meidän tuottamiamme, Hyytiäinen kertoo.

Porkkanan käsittelyä ja jalostusta varten Hyytiäisen maatilan rinnalla toimii Karotia-niminen yritys, jossa käsitellään vuosittain 7-8 miljoonaa kiloa porkkanaa.

– Karotia työllistää 25 henkilöä ympäri vuoden. Maataloudessa taas ei työvoimaa tarvita ympärivuorisesti kuin muutama henkilö lukuun ottamatta sadonkorjuuaikaa. Silloin tarvitaan sitten jo 6-7 traktorikuskia ja vähintään neljä trukkikuskiakin ajamaan, jotta työketju saadaan sujuvaksi.

Sekä maatalousyrityksen, että jalostustoiminnan kehittämisen tekee mielekkääksi se, että nuorempi sukupolvi on motivoituneena kouluttautunut maatalous- ja elintarvikealoille.

– Olemme vaimon kanssa todella mielissämme siitä, että innostuksemme on tarttunut nuorempaan polveen ja että he ovat entistä tiiviimmin mukana elämäntyössämme. Se tuo työhömme aivan uudenlaista mielekkyyttä.

Nuoren polven opinnoista päästään myös ammentamaan tuoretta tietoa suoraan käytäntöön.

– Uudet toimintatavat ovat tervetulleita, ja sääntelyn suhteenkin on huolehdittava siitä, että toimitaan uusimpien sääntöjen mukaan. Valvonta on kyllä vielä aivan eri tasolla elintarvikejalostuksessa kuin alkutuotannossa. Jalostuksen puolella jokainen koneissa oleva remmikin pitää olla hyväksytty elintarvikekäyttöön, Hyytiäinen toteaa.

Suuri osa elintarviketurvallisuutta on oikeanlainen varastointi. Karotian uusimmat investoinnit ovat alkukesästä valmistunut jalostusyksikön laajennus sekä juuri valmistuva kylmävarasto porkkanoille.

Tuotanto muuttuu luonnollisemmaksi

Hyytiäinen kertoo, ettei kaihda sitä, jos porkkanapellolla kasvaakin myös muutama rikkaruoho. Hänen mukaansa porkkananviljely on muuttunut koko ajan luonnonläheisemmäksi. Rikkakasvien, kuten saunakukan kimppuun käydään mekaanisesti, muokkaamalla.

– Tämä alkaa jo olla puoliluomua. Olemme luopuneet useista kasvinsuojeluaineista ja uskon, että kymmenen vuoden sisällä tämä kehitys vain vahvistuu. Asiassa tietysti auttaa pohjoinen sijaintimme. Keski-Euroopassa kasvinsuojeluaineita joudutaan käyttämään moninkertaisesti.

Urjalan seudulla kasvinsuojeluaineista on ollut helpompi luopua kuin monella muulla paikkakunnalla.

– Täällä tuholaiset ovat vähentyneet, – eikä syytä oikein tiedetä. Nimittäin esimerkiksi Huittisten seudulla ja siitä länteen ne ovat taas lisääntyneet todella paljon.

Porkkanan pahin tuholainen on porkkanakemppi, joka imee porkkanan naatista voiman, jolloin porkkanan juuresta tulee valkopäinen ja karvas.

– Kemppitohtori Anne Nissinen on arvellut, että tuholaisten vähentymiseen saattaisi löytyä syy leudontuneista talvista. Leudontuneet talvet ovat esimerkiksi voineet lisätä kemppien omia sairauksia tai tuhoajia.

Kaikenkarvaisia porkkananpurijoita

Hyytiäisen tarkkaillessa peltoaan maanpinnan tasolta tekee hiirihaukka kierrostaan kaarrellen pellon yläpuolella. Kenties haukka on sama, jolle on laitettu haukkapönttö ladon seinään.

– Haukat ovat meille hyödyllisiä, sillä ne metsästävät pelloilta hiiriä ja myyriä. Olemme laittaneet haukkapönttöjä pihapiirinkin, sillä haukat pitävät myös pikkulinnut loitolla. Se on ikään kuin salmonellaongelman ennaltaehkäisyä.

Hyytiäinen kertoo, että pienet talttahampaat tekevät oikeastaan varsin vähän tuhojaan porkkanapelloilla verrattuna valkohäntäpeuroihin.

– Peurojen määrä on viidessä vuodessa muuttunut aivan toisenlaiseksi kuin aiemmin ja sitä myötä myös niiden tekemät tuhot. Olemme kokeilleet kaikenlaista niiden karkottamiseksi. Laser ei tuntunut toimivan, mutta saksalaiset tervamaista hajua levittävät Stunk-karkottimet pitävät peurat 70-80 prosenttisesti poissa kasvustoista. Halkivahassa nekään eivät toimi, kun paine on niin kova.

Monet metsästysseurat hakevat Hyytiäiseltä porkkanaa myös peurojen ruokintaa varten. Riistaruokintaan käytetään pääasiassa hävikkiporkkanaa, jonka määrä kasvaa kevättä kohti säilyvyyden tullessa vaikeammaksi.

– Olen oikein mielissäni siitä, jos pääsisimme tuosta peurojen suoraruokinnasta eli siitä, että ne tekevät tuhojaan suoraan kasvustoon. Jos peurat syövät pellosta naatit, lakkaa myös porkkanan kasvu. Toisaalta peuroille kelpaa myös itse juuri ja ne kaivavat pellolla. Riistaruokinta on oikein hyvä asia. Ruokintapaikoilta peurat suurimmaksi osaksi ammutaan.