Minna Mäkelä

Otto Ristimäki lähti aamulla poikkeuksellisesti kouluun traktorilla. Normaalisti hän olisi ajellut Honkolasta kirkonkylään mopolla, mutta sää oli aamulla pojan mielestä kamala. Syyskuun 17. päivän aamuna olikin poikkeuksellisen paha keli, sillä Aila-myrsky pauhasi Suomen yli kokonaisen vuorokauden ja aiheutti Urjalassakin paljon riesaa. Jo yöllä Otto oli kuunnellut, miten kova tuuli paukutti kattopeltejä.

Hän kertoi iltapäivällä kotona keittiössä juuri koulusta tultuaan, että kotiin sovittuun tapaamiseen tuli vähän kiire, kun piti tullessa raivata Pappilantielle kaatunut puu pois tieltä.

Sellainen Otto tuntuu olevan, kun juttua jatketaan: jämpti ja sanansa pitävä, vaikka ikää ei ole enempää kuin 15 vuotta.

Otto on maatilan poika. Hän on saanut olla mukana talon töissä niin kauan kuin muistaa.

– Olin varmaan 5-vuotias, kun olin siirtämässä paaleja papan kanssa, hän miettii varhaisinta muistoaan oikeista töistä.

Hän asuu tilalla, joka on ollut suvussa pitkään. Nykyään siellä viljellään vehnää, ohraa ja kauraa sekä vuorotellen öljykasveja rypsiä ja rapsia. Tänä vuonna on rypsin vuoro.

Otto kertoo, että uudet perunat haettiin torilla eikä tilalla muutenkaan harrasteta näpertelyä, jolla hän tarkoittaa kotitarveviljelyä. Joskus pihapiirissä on ollut kasvihuone, mutta ei enää. Sillä tavalla tilalla on luovuttu omavaraisuudesta.

Eläimiä ei ole viiden kuukauden ikäistä Käpy-kissaa lukuun ottamatta.

Otto nauttii asumisesta Honkolassa. Kun ovesta menee ulos, ei välttämättä kuulu kuin linnunlaulua, jos aina sitäkään. Ympärillä on tilaa olla ja elää.

Lue koko juttu Urjalan Sanomista 1.10.2020 tai digilehdestä!