Heli Mustonen

Urjalalainen Marika Taskila on monella tapaa onnenmyyrä. Lapsuuden harrastuksesta on nimittäin tulossa yhä vahvemmin ammatti. Hän perusti helmikuussa ennen koronaa oman kengitys- ja lomitusyrityksen ja suorittaa nyt alan ammattitutkintoa Ypäjän Hevosopistossa.

– Sain joulukuussa valmiiksi perustutkinnon ja jatkan nyt sitä. Puolitoista vuotta tässä varmaan menee, aion ottaa koulutuksesta kaiken hyödyn irti, hän sanoo.

Hänellä on taskussa myös agrologin tutkinto, jonka hän suoritti ammattikorkeakoulussa heti lukion jälkeen.

Opiskelua työn ohessa

Ammattitutkinnon suorittaminen on valtaosin opiskelua työn ohessa. Lähipäiviä koulussa on kuukaudessa vain kaksi.

– Opiskelen muut päivät oman yrityksen kautta. Minulla on ystävänä toinen kengittäjä, jolta voin kysyä neuvoja opettajan lisäksi.

– Haluan nyt oppia etenkin erikoisempia kengityksiä, kuten sairaskengityksiä.

Kartan kanssa kouluun

Ypäjän Hevosopisto oli Taskilalle tuttu tapahtumista ja klinikasta, jossa hän oli käynyt omien hevosten kanssa. Silti alueen laajuus ja sen monet toiminnot yllättivät.

– Onhan se iso paikka. Jouduin alussa kartasta katsomaan, mihin pitää mennä. Alue on kyllä tosi kiva, tykkään siitä paljon.

Aikuisopiskelijat ovat tiivis oma ryhmä, joka ei juurikaan ole muiden opiskelijoiden kanssa tekemisissä. Taskila uskoo, että nuorisopuolella koulussa olo on melko erilaista.

Kolmen hevostytön äitinä hän arvelee, että voikin tulla päivä, jolloin hän katselee Ypäjän Hevosopistoa myös opiskelijan vanhemman silmin.

– Kaikki kolme ovat hevosharrastuksesta niin innostuneita, että se olen yleensä minä, joka seisoo kentän laidalla ja katselee.

– Ja onhan tämä mahtava harrastus tosiaan vaikka ammatiksi saakka, hän sanoo.