Yleinen Urjalan Ylläpito

Väinö Linna rikkoi aikanaan raikkaasti rajoja

 

Väinö Linnan äidin Maija Linnan 80-vuotispäiviä vietetään Maijan mökillä Urjalassa 1968. Vasemmalla Väinö Linna, keinutuolissa Maija Linna. – Äiti oli Väinö Linnalle erityisen tärkeä henkilö, Yrjö Varpio kertoo. Kuva: Yrjö Varpion arkisto

 

 

Heli Lehtelä
Urjalassa, Velkalan kylässä 20.12.1920 syntynyt Väinö Linna on sodanjälkeisen Suomen luetuin, tutkituin ja tulkituin kirjailija. Urjalan Sanomat kävi jututtamassa kirjallisuuden professori Yrjö Varpiota, Suomen tunnetuinta Väinö Linnan tulkkia kirjailijan satavuotisjuhlavuoden alkaessa. Varpio, jos kuka osaa tuntee Linnan persoonan ja tekstit, ja osaa pohtia niiden merkitystä tekstien ilmestyttyä ja nyt. Miten kaikki lopulta alkoi? Miten Urjalassa syntyneestä ja varttuneesta Linnasta tuli eräs valtakunnan kaikkein teräväkynäisimmistä kirjailijoista?

Kaikki alkoi Urjalan kirjastosta

– Kyllä hänessä oli se palo jo lapsena. Hän lainasi Urjalan kirjastosta kaikki mahdolliset poikakirjat ja luki aikuisenakin koko ajan, professori Varpio pohtii.

 

Väinö Linnan reitti kirjailijaksi ei kuitenkaan ollut suoraviivainen. Hän teki ensin kotipuolessaan Urjalassa muun muassa maataloustöitä. 18-vuotiaana Linna muutti Tampereelle työskennellen kuudentoista vuoden ajan Finlaysonin tehtaalla. Näistä vuosista hän oli tosin kolme sodassa.

 

– Lukeminen jatkui myös Finlaysonin aikana. Ja Linnahan itse kertoi rehevää tarinaa siitä, miksi hän lähti aikoinaan Tampereelle. Hän kertoi olleensa levittämässä lietettä Honkolan kartanon pellolla ja saaneensa koko haisevan satsin päälleen säiliön hajottua. Päätös syntyi siinä paikassa. Hän tosin totesi minulle myöhemmin, että olisi hän joka tapauksessa lähtenyt.

 

Vaikka kirjailijan ura alkoikin tehdastyön ohessa, Linna itse piti kirjoittamista päätyönään alusta lähtien ja luotti itseensä kirjoittajana.

 

– Hän tiesi tekevänsä vielä hyvän romaanin ja se oli hänen tavoitteensa. Ensimmäiset kirjat eivät ottaneet tuulta alleen, mutta Tuntematon sotilas oli myyntimenestys, joka mahdollisti tehdastyön lopettamisen, siirtymisen täysipäiväiseksi kirjailijaksi ja Täällä pohjan tähden alla -trilogian aloittamisen.

Trilogian myötä Linna asetti itsensä sellaisen haasteen eteen, että hän lopulta puhkesi kukkaan.

 

– Linna kertoi miettineensä äitinsä Maijan puheenpartta ja siten löytäneensä oman tyylinsä ja tapansa kirjoittaa.
Varpio toteaa, että Pohjantähti-trilogiassa on varmasti runsaasti sitaatteja suoraan Urjalastakin, mutta kirjojen hahmot eivät kuvaa yksittäisiä urjalalaisia.

 

– Esimerkiksi räätäli Halmeella oli ainakin kymmenen eri esikuvaa, joka sulautuivat hahmoksi vasta kirjailijan työpöydällä.

 

– Linna kirjoitti ajastaan rohkeasti. Hänelle oli kansalaisrohkeutta sanoittaa asioita ja näkökulmia, joista vaiettiin. Hänenkin tekstejään voidaan tosin lukea monella tavalla. Ne, jotka ovat hurahtaneita sota-asioihin, lukevat Tuntematonta varmasti sotaseikkailuna, vaikka se ei ole sellaiseksi tarkoitettu. Linnan tarkoitus oli nimenomaan kritisoida runebergiläistä, sotakeskeistä Suomi-käsitystä, joka Ateenalaisten laulun sanoin ihannoi kuolemaa. Hänen isänmaallisuutensa oli erilaista, rauhanomaisempaa.

Junalla Helsinkiin ja Mersulla Urjalaan

Professori Varpio kertoo tutustuneensa Väinö Linnaan aloittaessaan pro gradunsa kirjoittamista vuonna 1968. Ystävyys syttyi välittömästi. Kun Varpiot ja Linnat istuivat yhdessä iltaa, niin silloin juotiin Väinön lempijuomaa: viskiä, johon oli sekoitettu suuri määrä soodavettä.

 

Pentinkulmallakin ystäväpariskunnat kiersivät useaan otteeseen ja Varpio toteaa, että Urjala on hänellekin tavallaan kuin kolmas kotiseutu.

 

– Kun menimme Urjalaan, niin Kerttu oli aina Linnojen Mersussa ratin takana. Väinö oli pelkääjän paikalla ja minä istuin vaimoni Renaten kanssa takapenkillä, Varpio muistelee, lisäten, että lapsuus Urjalassa, sukulaiset ja erityisesti äiti, olivat Linnalle hyvin tärkeitä.

 

Jos Urjala oli Linnalle tärkeä, niin Linnan perintö on myös tärkeä urjalalaisille. Monet kertovat yhä omakohtaisia kokemuksiaan kirjailijasta. Näitä kokemuksia kirjailijan nimikkoseura kerää talteen tänä 100-vuotisjuhlavuonna. Linna oli itse mukana Väinö Linnan seuran perustamiskokouksessa Urjalassa syntymäpäivänään 20. joulukuuta vuonna 1977. Siitä lähtien Väinö Linnan seura on järjestänyt kirjallisuusfestivaali Pentinkulman päivät vuosittain.

Kuka tulkitsee nykyään linnalaisittain?

 

Entä kuka mahtaisi olla nykypäivän Väinö Linna? Kirjailija, joka uskaltaa puhua asioista ääneen niin kuin ne ovat?

 

– En tiedä mahtaisiko kirjallisuuden avulla enää päästä sellaiseen asemaan kuin tuolloin. Kaikki lukivat Linnan kirjat heti ja ne vaikuttivat koko kansaan. Kirjallisuus ei enää ole samalla tavalla koko kansan asia. Se on harmi. Romaani on erinomainen oppitunti ihmiseen. Tärkeämpi kuin elokuva, sillä romaanissa voidaan paljastaa myös ihmisen ajatukset, joita ei sanota ääneen.

 

Varpio kertoo lukevansa parhaillaan viimeisintä Finlandia-palkittua kirjaa, Pajtim Statovcin Bollaa.

 

– Yksi romaanin teema on homous. Ehkä siinä on nykypäivänä sellaista rajojen rikkomista, mitä Linna teki omana aikanaan. Jonkun kyllä pitäisi kirjoittaa poliitikkojen massoja kosiskelevasta puheesta nykypäivänä.

 

Urjalan Sanomat julkaisee koko Väinö Linnan 100-vuotisjuhlavuoden 2020 ajan erilaisia näkökulmia Linnaan ja hänen tuotantoonsa liittyen.

 

Juhlavuoden juttusarja alkaa tästä artikkelista, jonka voi lukea kokonaisuudessaan pe 3.1.2020 lehdestä tai digilehdestä jo to 2.1.2020 klo 19 alkaen.