Jokaisella aikakaudella on oma leimansa; jokin asia mistä se muistetaan.
Mistäköhän meidät ja tämä aika mahdetaan muistaa? Toivottavasti ei ainakaan siitä, miten huonosti kohtelimme vanhuksiamme tai siitä, että aikanamme Suomesta tehtiin luokkayhteiskunta. Tai miten murensimme yhteiskuntamme perustavaa laatua olevat palvelut.
Niin kenkulta kuin postilakko paikallislehdessä tuntuikin, niin piinallisen lakon myötä jokaiselle väännettiin rautalangasta se jo pitkään tiedetty ongelma, että Suomeen on syntynyt laajahko työssäkäyvien köyhien luokka. Monilla aloilla työstä maksettava palkka ei riitä toimeentuloon tai ainakaan perheen elättämiseen.
Se, että valtio-omistaja on katsellut tilannetta sormien välistä, sallinut TES-shoppailun ja kannustanut postia tulouttamaan euroja tilanteessa, jossa suorittavan työn tekijöiden pientä palkkaa leikataan, tuntuu epäreilulta. Vähintäänkin pelisilmän puutteesta kertoo se, että näin tehtiin juuri sen jälkeen, kun johtajan kaikki kohtuus ylittävästä palkasta oli uutisoitu näyttävästi.
Viime viikolla valtakuntaa puhutti toinenkin asia, joka muistutti meitä siitä, että aikojen myötä tavat muuttuvat. Kun Pirkka-Pekka Petelius pyysi anteeksi 80-luvulla tekemiään saamelais-sketsejä, lynkattiin hänet niin mediassa kuin yleisessä keskustelussakin.
Keskustelun myötä tultiin erikoisen asian äärelle. Milloin anteeksipyynnöstä, katumuksesta ja oman moraalin pohdinnasta on tullut paha asia?
Sen sijaan huolestuttavaa on, että nyt vanhoista tv-ohjelmista on sadellut roppakaupalla tutkintapyyntöjä poliisille. Sanavapauden kannalta on huolestuttavaa, jos luovien alojen työntekijöiden pitää alkaa varomaan jokaista sanaansa sen pelossa, että heidät vuosikymmenien jälkeen toisessa ajassa vaaditaan niistä tilille.
27.11.2019 Heli Lehtelä, heli.lehtela@urjalansanomat.fi
