Yleinen Urjalan Ylläpito

Kulukuuria ja suurta rikkautta

Sekä Urjalassa, että Akaassa ollaan
säästökuurilla. Kuten kaikkialla muuallakin, myös kuntasektorilla
mietitään, miten käytettävissä olevat niukat eurot toisivat suurimman
hyödyn.

Sekä Urjalassa, että Akaassa ollaan
säästökuurilla. Kuten kaikkialla muuallakin, myös kuntasektorilla
mietitään, miten käytettävissä olevat niukat eurot toisivat suurimman
hyödyn.

Yhdessä asiassa Urjalan ja Kylmäkosken seutu
on kuitenkin upporikas. Valkohäntäpeurakanta on täällä Suomen kovin.
Peuralaumat ruokailevat pelloilla ja sotkevat viljelyksiä maataloustuottajien
harmiksi, ja ansionmenetyksiä ei enää mitata yksittäisillä
tuhatlappusilla.

Samaan aikaan metsästäjät tekevät parhaansa, jotta
kanta saataisiin pysyvästi maltilliselle tasolle. Paitsi satovahinkojen
ehkäisemiseksi, metsästäjät tekevät arvokasta harvennustyötä myös
luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja liikenneturvallisuuden
parantamiseksi. Moni heistä lienee lokakuun viimassa tarpoessaan miettinyt,
että harrastus alkaa käydä työstä, kun tulevankin kauden jälkeen
yksittäisten kaatojen määrä Urjalassa kivunnee kahteen ja puoleen
tuhanteen.

Urjalan riistanhoitoyhdistyksessä ollaan silti sitä
mieltä, että homma on toistaiseksi hallinnassa, ja nyt on vain maltillisesti
odotettava, että tehostetut toimenpiteet valkohäntäpeuran kannan hoitamiseksi
purevat. Helsingissä citykani-ongelma hoidettiin pois päiväjärjestyksestä
palkattujen metsästäjien voimin. Vastaavaan toimintaan ei täällä vielä
nähdä tarvetta.

Urjala brändäytyy peurakunnaksi, vaikka se ei edes
tekisi työtä mielikuvan eteen. Ohikulkijat pysähtelevät ysitien varteen
ottamaan kuvia peuralaumoista. Ovathan peurat kauniita eläimiä. Urjalaan tulee
vuosittain merkittävä määrä metsästysvieraita ja metsästystä on
kaupallistettu vierasjahtien muodossa.

Mutta missä on peurojen liha kauppojen tiskeiltä?
Ohikulkijat varmasti mielellään ostaisivat vapaasti kulkenutta riistaa
mukaansa, kun lihan vielä kehutaan olevan parasta, mitä rahalla saa. Ja
kelpaisi lähiliha kuntalaisillekin. Entä miten vapaana kulkeva lähiliha
saataisiin esimerkiksi osaksi kouluruokailua?

Metsästäjiltä odotetaan paljon. Heitä on myös syytä
tukea kaikin mahdollisin tavoin. Onnistuneesta riistalaukauksesta alkaa aikaa
vievä jatkojalostus. Voitaisiinko seurojen urakkaa tukea tarjoamalla apua
ruhojen nylkemiseen tai lihan paloitteluun? Ainakin ampumaharjoittelulle
pitäisi luoda hyvät puitteet jo senkin vuoksi, että eläimet saisivat
arvokkaan lopun.

Yhä useampi metsästäjä on jo ikämies ja nuori polvi
on toivotettu perinteisesti lämpimästi tervetulleeksi metsästyksen pariin.
Joissain lukioissa on innostettu nuoria eräilyn pariin tarjoamalla
metsästysaiheisia kursseja ja toisaalla metsästykseen liittyvä kerhotoiminta
on toiminut ensiaskeleena eräilyyn. Miksei siis myös peurakunta Urjalassa,
jonka vahvuutena upea luonto ja sen rikkaudet nousevat yhä uudestaan
keskusteluissa esille?

Entä tuoko perjantain peurailta uusia näkökulmia
monipolviseen asiaan?

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi