Lukeminen kannattaa aina. Jörn Donnerin totisena kameralle lausumat sanat mainoksessa ovat jääneet elämään. Niitä toistellaan tilaisuuden tullen ja mikä on toistellessa: sanoissa on vinha perä.
Lukeminen ja luetun ymmärtäminen ovat sivistyksen kivijalka. Lukeminen avaa ihmiselle lukemattomia maailmoja, ihmiskohtaloita, tarinoita, faktaa ja fiktiota. Lukiessaan ihminen on hiljaa itsensä kanssa. Seurana ei ole ”vain” teksti, vaan teksti, jonka joku toinen on luonut, pannut sanat ymmärrettävään muotoon välittääkseen ajatuksia, tunteita ja tietoa. Muun muassa. Kertomalla sanoin, mitä itse tai joku muu tietää ja osaa, tai mitä on mielessään kuvitellut tai filosofoinut.
Lukeminen on jatkoa ammoisia aikoja sitten kerrotuille tarinoille leiritulilla. Nyt tarinat luetaan, mutta jälleen kerran yhä useammin kuunnellaan, sillä kirjoja ei enää vain lueta, niitä myös kuunnellaan. Kirjan lukeminen ja kuunteleminen ovat erilaisia kokemuksia. Sen huomaa viimeistään silloin, kun kokeilee molempia. Yksi ja sama teos tuntuu toisenlaiselta itse luettuna kuin toisen lukemana kuunneltuna.
Lapsille lukemisen tärkeys on asia, josta puhutaan paljon, mutta ei ehkä sittenkään riittävästi. Satujen ja tarinoiden kuuleminen, kun samalla katsellaan sanoja ja kuvia sivulta, on lapselle lahja, jonka arvo mitataan elämän aikana. Lukeminen kasvattaa sanavarastoa, kehittää mielikuvitusta, opettaa empaattisuutta ja erilaisuuden sietämistä. Kirjojen sivuilla avautuvat monenkirjavat maailmankuvat, jos niille vain antaa mahdollisuuden tulla luetuiksi ja ymmärretyiksi. Lukemalla oppii itsestään, saa vertaistukea ja käsittää, että on samanlainen kuin muut, mutta silti oma yksilönsä.
Toiselle ääneen lukeminen voi olla aikuisellekin antoisa tapa olla yhdessä toisen ihmisen kanssa. Lapselle se on sitä varmasti. Aikuinen antaa lapselle jakamattoman huomionsa, kun hän keskittyy lukemaan iltasatua tai seikkailukertomusta, ja on lähellä.
Yhdessä voi lukea kotona niin, että jokainen lukee samassa tilassa omaa kirjaansa itsekseen. Kirjastossa sama kokemus tulee lukusalissa, jossa jokainen keskittyy kääntelemään lehtien sivuja omaan tahtiinsa. Siellä voi olla yksin yhdessä muiden kanssa. Rauhoittuminen yhdessä lukemiseen edellyttää tietysti sitä, että tilassa osataan olla hiljaa.
Koulussa jokaisen lukemasta kirjasta keskustellaan. Samaa voi harrastaa lukupiireissä. Lukemastaan saa aikaan usein vereviä keskusteluja, kun kysyy, mitä toinen on viimeksi lukenut.
Usein huomaa, että sama kirja voi näyttäytyä toiselle täysin eri valossa kuin itselle, mikä sekin opettaa ja kasvattaa omalla tavallaan.
Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi
