Mitä enemmän tunnelma maailman metropoleissa tiivistyy, sitä enemmän on ihmisiä, jotka pyrkivät pois ahtaudesta, saasteista ja kiireen tunnusta. Suomessa tätä ei ole aina helppo ymmärtää, kun jokaista suomalaista kohden lasketaan olevan neljä hehtaaria metsämaata eikä järvistäkään ole meillä varsinaisesti pulaa.
Me asumme Euroopan metsäisimmässä maassa. Siksi metsiin ei aina tule kiinnittäneeksi erityistä huomiota, ei edes maaseudulla. Suomalainen kaipaa kaikkien muiden maailman ihmisten tapaan vaihtelua, suuntaa vapaa-ajallaan helposti kaukomatkoille ja merenrannalle katsomaan ääretöntä ulappaa tai suurkaupunkien vilinää. Maaseutukin näyttää muualla kovin erilaiselta – ja niin vetovoimaiselta.
Jos lomalla lähteekin toisinaan kauas, voi omasta elinympäristöstään nauttia muuna aikana. Yhä useammin meilläkin muistutetaan, miten yksinkertaisella tavalla voi helpottaa stressiä ja muuta maailmantuskaa. Siihen riittävät tukevat kengät, ja matka metsään voi alkaa.
Jos metsässä liikkuminen on aivan uutta tai siitä on vierähtänyt jo joku tovi, voi suunnata merkityille reiteille. Niitä on pitkin Suomea jokaisen makuun. Halutessaan voi patikoida kymmeniä kilometrejä tai kävellä muutaman kilometrin lenkin lähimaastossa.
Urjalassa on järjestetty yhteisiä kävelylenkkejä kylillä ja Huhtiin on nyt merkitty kolme kävelyreittiä lähimaastoon. Sielläkin pisin kierros on jo kymmenen kilometriä, mutta patikoija voi valita myös lyhyempiä matkoja.
Yhteisten kävelyretkien järjestäminen voi tuntua etenkin maaseudulla oudolta. Eivätkö ihmiset muutenkin kävele joka päivä, liiku metsässä luonnostaan ja tarvo pitkin peltojensyrjiä. Teemaan sopivasti voi todeta, että harva näkee metsää puilta, joten vastaus on monen kohdalla ei. Maalla on pakko liikkua autolla päästäkseen asioille, eivätkä kaikki vapaa-ajallaankaan suinkaan liiku aktiivisesti luonnossa tai muuallakaan.
Yhteiset kävelylenkit ovat hyvä tapa saada ihmiset liikkeelle, jos itsekseen ei jostain syystä tule lähdettyä. Metsäreiteillekin moni saattaisi lähteä porukassa, jos tuntuu, että itsekseen ei uskalla metsään mennä.
Joku taas haluaa metsään juuri yksin, koska tavallisesti ympärillä on aina ihmisiä ja hälinää. Yksin metsässä kuulee ja miettii omat ajatuksensa ilman, että koko ajan pitäisi puhua ja olla jotain mieltä.
Osa ihmisistä etsii tietoa eri alueiden luontopoluista ja kävelyreiteistä netistä ja myös yleensä ne sieltä löytää. Niille, jotka eivät ole yhtä oma-aloitteisia, pitäisi näitä mahdollisuuksia markkinoida aktiivisesti.
Urjalalle merkityt reitit luonnossa ovat yksi valtti, jota kannattaa hyödyntää. Parhaimmillaan ne saavat kuntalaiset liikkumaan, mutta niiden avulla voi houkutella myös ulkoilijoita ja retkeilijöitä pitäjän ulkopuolelta, ja ehkä jopa ulkomaalaisia, jotka kaipaavat luonnonrauhaa ja uusia luontokokemuksia.
Kuka ryhtyisi vetämään pienille ryhmille opastettuja patikkaretkiä, joihin voisi liittää muutakin virkistäytymistä? Hyvää ruokaa, saunomista, tähtien tiirailua, lepoa ja hyvää oloa, ehkä myös
silkkaa hiljaisuutta yhdessä.
Tällaiselle luulisi olevan nykymaailmassa kysyntää.
Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi
