Yleinen Urjalan Ylläpito

Kaikki eivät tosiaankaan hallitse internetin käyttöä

Internetissä surffailua ja
verkkopalvelujen hallintaa pidetään nykyään itsestäänselvyytenä. Samoin
suomalaisille uskotellaan, että suurin piirtein kaikkialla muualla maailmassa
käteistä rahaa ei juuri käytetä, vaan maksut hoidetaan muovikorttia
vilauttamalla.

Internetissä surffailua ja
verkkopalvelujen hallintaa pidetään nykyään itsestäänselvyytenä. Samoin
suomalaisille uskotellaan, että suurin piirtein kaikkialla muualla maailmassa
käteistä rahaa ei juuri käytetä, vaan maksut hoidetaan muovikorttia
vilauttamalla.

Suvereeni internetin käyttö – aivan samoin kuin
käteisen katoaminen maailmasta – on vielä toistaiseksi jonkinlaista utopiaa.
Alle 30-vuotiaat ehkä liikkuvat netissä kuin kalat vedessä ja uivat
palveluista toiseen mitään ihmettelemättä, mutta vanhempi polvi
suomalaisista ei niin tee.

Töissä laitteet virittää käyttökuntoon tavallisesti
alan ammattilainen ja sen jälkeen alan ammattilainen opettaa, miten ohjelmia
käytetään. Kotona harvalla on tietotekniikan ammattilaista auttamassa, kun
älypuhelin tai tietokone pitäisi saada toimintakuntoon.

Vanhemmissa ikäluokissa on paljon ihmisiä, joita
internet ei edes jaksa kiinnostaa kovin paljon. Internetin ovat ottaneet
tietysti omakseen ne, joita se todella innostaa tai jotka työnsä takia
joutuvat nettiä ja sen palveluita käyttämään. Mutta sitten on joukko
muut.

Siihen kuuluvat ainakin ne, jotka ehkä tuntevat tarvetta
opetella uudet taidot ja hankkia pätevät laitteet kotiin, mutta joita samalla
hävettää tunnustaa, että hiiri on heille edelleen vain vilkasliikkeinen,
nelijalkainen otus, tietokoneen näppäimistö delete-nappeineen pelottaa heitä
ja he eivät ymmärtä älypuhelimen tai tietokoneen valikkologiikkaa.

Niin kauan kuin ihmiset arpovat, uskaltaisiko joltakin
kysyä neuvoa, tarvitaan opetusta ja ohjausta. Mielellään kädestä pitäen ja
niin, ettei netistä kaiken tietävä kuvittele, että oppi menee yhdellä
kertomisella perille.

Urjalassa nettineuvojat ovat nyt parina päivänä
kirjastossa ja Narikassa. Heiltä voi kysyä mitä tahansa, mikä liittyy
tekniikan kiemuroihin ja palveluiden haltuun ottamiseen. Kynnys kysyä on
matala.

Kuntaan voisi palkata oman nettineuvojan, joka olisi
helposti saavutettavissa ja jolle voisi tarvittaessa varata vaikka ajan, jotta
epäselvät asiat tulisivat selviksi. Hän voisi pitää myös kursseja.
Nettineuvoja voisi olla lähikuntien yhteinen, jolloin hän kiertäisi kunnissa
ja kulut tasattaisiin.

On aina yhtä hämmentävää, että kansalaisilta
odotetaan kaikenlaista, kuten siirtymistä hoitamaan asiansa Kelan,
työvoimatoimiston ja verottajan kanssa verkossa, mutta kukaan ei opasta, miten
se tapahtuu. Ehkä valtion pitäisi kustantaa jokaiselle täysi-ikäiselle
suomalaiselle oma laite kotiin ja kaupan päälle kurssitus, miten asioita
tiedon valtaväylällä sumplitaan.

Ja mitä käteiseen tulee, kannattaa varautua sen
käyttöön ainakin Pohjoismaiden ulkopuolella, sillä jopa EU:n mahtimaassa
Saksassa luottokorttia katsotaan monessa paikassa karsaasti.

Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi